"Minä siis voin tehdä palvelustytötkin onnellisiksi!"
Alma kiiruhti askareilleen, niin että lyhyet hameet vain lehahtivat. Keittiössä hän hääri kahvipannuineen, kiiti sitten tuomaan kellarista kermaa ja ottamaan ruokasäiliöstä vehnäsiä. Koko ajan lauleskeli hän iloisia lauluja. Välistä hän löi vakavaa Tommo-veljeään olkapäälle tai antoi Tessulle rusinan tai suuteli pikku Piijua. Suorittuaan hiuksensa juoksi hän ilmottamaan, että kahvi oli pöydässä.
3.
Almalla oli hyvä ystävä, voudin Reetu. Tyttöset olivat samanikäisiä, ja yhdessä olivat he leikkineet siitä saakka, kun pysyivät istuallaan lattiamatolla. Reetu kävi kansakoulua ja Almalla oli kotiopettajatar. Alma opetti Reetulle saksalaisia sanoja ja Reetu opetti Almaa lypsämään. Yhdessä he tekivät puutarhatyötä, josta Alman äiti maksoi heille 10 penniä tunnilta. Yhdessä he parsivat sukkia, kun Reetu oli saanut pikku veikkonsa nukkumaan. Kun Reetu pesi siskoilleen vaatteita, niin puuhasi Alma nuken pesua. Alma auttoi voudin vaimoa kun tämä leipoi reikäleipiä ja Reetu opetteli silittämään ja pieniä leivoksia leipomaan kartanon keittiössä.
Nyt oli kesäloma, ja kun Alma oli jo pannut kaikki astiat paikoilleen, meni hän Reetun luo.
Reetu istui portaalla pieni veljensä Pietari sylissään. Useita muita lapsia leikki siinä läheisyydessä.
"Tiedätkö mitä?" sanoi Alma istahtaen Reetun viereen. "Olen keksinyt jotain hauskaa."
"Mitä?" kysyi Reetu uteliaana.
"Pitää ajatella muita enemmän kuin itseään", vastasi Alma. "Etkö tahdo tehdä samaa sinäkin?"
Reetu katseli pikku siskojaan, ensin yhtä sitten toista. "Minulla ei olekaan aikaa ajatella itseäni", vastasi hän vähän nolona. "Nämä lapset tarvitsevat aina jotain. Jos he huutavat, niin isä toruu, jos he satuttavat itseänsä, toruu äiti."