"No, no, älkäähän nyt! Ehkäpä saamme hänet vielä pelastetuksi." Takki jo putosi Riston päältä.
Samassa alkoivat keltaiset kutrit näkyä veden pinnalla lähellä Näkkäkiveä. Yhdellä harppauksella oli Risto kivellä ja tarttui käsin hiuksiin kiinni, Ponnistettuaan hetkisen sai hän vedetyksi Lyylin kivelle, josta kantoi hänet rannan pehmeälle nurmikolle lepäämään.
"Herra Jumala! Hän on kuollut!" huudahti Annikki, nähdessään sisarensa kalpeana, liikkumattomana makaavan. Mutta kun Risto hetkisen liikutteli pelastetun käsiä ylös-alas ja palvelustyttö ohimoita hieroi, niin virkosi hän eloon.
Yhdessä lähtivät he sitten Viertolaan, jossa lehtori Ahava oli kesävieraana, mutta Risto palasi jälleen työhönsä.
Kun äiti illansuussa palasi kotiin, oli hän hyvin iloinen huomatessaan, että poikansa olivat kunnolla täyttäneet tehtävänsä.
"Sinäkin, Yrjö, olet tällä kertaa kitkenyt osasi ja aivan yhtä puhtaaksi kuin Ristokin", virkkoi hän hyvillään.
Risto istui akkunanpielessä penkillä ja korjasi äitinsä haravaa, mutta Yrjö loikoili sängyssään.
"Lehtori rouvineen näkyy tulevan tänne", virkahti Risto akkunanpielestä. Tämän kuultuaan sitaisi äiti puhtaan esiliinan eteensä ja silitti vähäsen hiuksiaan, ja Yrjökin nousi sängyn laidalle istumaan. Samassa jo vieraat astuivatkin sisään.
"Kiitos sinulle, Risto, tämänpäiväisestä urhoollisuudestasi!" virkkoi rouva tervehdittyään. "Lyyli oli vielä niin heikko, ettei hän jaksanut itse tulla tänne, mutta toinnuttuaan lupasi hänkin tulla sinua kiittämään."
"Eihän siinä mitään kiittämistä ole; jokainen poika olisi minun sijassani tehnyt aivan samoin."