Kun vieraat menivät, kietoi Yrjö nyyhkyttäen kätensä äitinsä kaulaan ja huusi:
"Äiti, anna minulle anteeksi!"
"Mitä nyt, lapseni?"
"Minä olen taas ollut tottelematon poika. Risto se oli, joka minunkin osani kitki, sillä minä olen ollut ongella koko päivän ja revin siellä housuni."
"Niinkö?" Äidin ääni oli lempeästi nuhteleva.
"Anna minulle anteeksi vielä tämä kerta, ja minä lupaan tulla myöskin kuuliaiseksi pojaksi."
"Saat, lapseni", virkkoi äiti hellästi huomatessaan Yrjön rehellisestä katseesta, että hänen aikeensa olivat vilpittömät. "Jumalan avulla toteutukoon hyvä päätöksesi ja muistaos nyt tästä tapauksesta, että hyvä Omatunto on ainoastaan velvollisuutensa täyttäneellä."
Joulu Syrjälässä.
Kaukana sinisalolla, etähällä erämaassa, mistä kontio kutoisin, suden pentuset peräisin, tölli seisoa töllötti, pirtti pieni piilotteli. Syrjälä nimenä sillä, "Aatun mökki" mainehena. Siinä Aatami asuvi kanssa kasvavan perehen, toverina vaimo valpas, pikku pallerot ilona…
Kesä kukkiva katosi, maahan lenti keltalehti, tuisku tukkesi kujaset, kinosteli karjan raitit… Pyhä saapuvi salolle, syntyjuhla Syrjälähän, sekös kiirettä keräsi, puuhan tuotti pikkusille. Päivä alkoi jo aleta, hämärä jo häiritellä, suuret touhut taukoavat, pikkupuuhat vain jälellä.