1. Suomalaisten kansalahkoista valloittamisen ajan edellä.
Suomessa asuvain Suomalaisten kansalahkot olivat Hämäläiset ja Karjalaiset. Näihin voipi vielä lukia Kainulaisetki, vaikka kylläki on luultava, että alkuperäsin Karjalaisten laumaan kuuluivat. Kainulaisilla oli eriasuntonsa ja muut erityiset tapahtumansa, ja vieläpä aikaa voittain taisi kielimurret ja tavatki vähitellen muuttua; sentähden on myös sovelias heistäki tässä erittäin tiedustella.
a). Hämäläiset.
Tämä kansalahko asui isommassa laajuudessa, kun mitä nykyjään Hämeeksi kutsutahan; sillä sen asunnot ulottuivat Suomenmereen ja Pohjanlahteen asti. Kaikista Suomen maan nykyisistä kielimurteista on Hämäläisten murret Virolaisten kieleen likinnä, joiden heimoisia he näyttävät alkuperäsin olleenki. Ruotsiksi kutsutaan Virolaiset Esteiksi, ja Hämäläiset, kuten vieläki Tavasteiksi, muutamassa vanhassa kirjoituksessa Tavesteiksi (Tav — Esteiksi), jossa alkusana Tav Iislannin kielellä merkitsee soista ja vetistä maata, niinkuin Virolaisella sanalla Häm, josta Hämäläisten nimen arvellahan tulleen, on sama merkitys. Näyttää kun olisi kutsuttu nykyisen Turun seuduilla asuvia Hämäläisiä Suomalaisiksi. Kun sittemmin maan hallitus siihen puoleen asetettihin, mahdettiin heistä koko maata ruveta Suomeksi kutsumaan. Tämän todistuksena on, että Venäjän vanhat aikakirjat ei harvoin nimittämät Suumeja (Suomalaisia), jotka Hämäläisten ja Ruotsalaisten kanssa yhdistyneinä kävivät sotia. Sanotaan myös Turun seuduilla asuvata väkeä vieläki erinomaisesti Suomalaisiksi kutsuttavan. Aina on seki merkittävä asia, ett'ei pohjaispuoli Venäjän Karjalata vieläkään Suomen nimeä ymmärrä, vaan kutsuu meitä Ruotsalaisiksi ja itsiänsä Karjalaisiksi, välistä, ehkä harvoin ja paremmin juhlanimeksi, Kalevaisiksiki.
Melkein ainoat tiedot Hämäläisten ensiajoista saadaan Venäjän vanhoista aikakirjoista, joissa heitä Jämein nimellä osotetaan. Yhtäpäätä he sotivat taikka Novgorodilaisten, tai Karjalaisten kanssa. Muutoin luullaan heidän, kuten Virolaisista ja myös Karjalaisista on tietty, merirosvomistaki harjotelleen. Sotasalta ja ei aivan vähä jo yhteytyneeltä väeltä näyttävät he mainituissa kirjoissa, vaikka on kylläki arvattava, ett'ei vihollisensa, Vänäläiset, heille missään ansiollista arvoa antaneet. Ensikerran mainitaan Jäämejä vuonna 1042, jolloin Novgorodin Ruhtinas Vladimiri Jaroslavitsa (s.o. Iaroslavin poika) voitollisesti heitä maassansa vainoili. Mutta pianpa sotajoukossansa alkoi rutonlaatuinen tauti rymytä, joka hänen pakoitti kiireesti kotiinsa palaamaan. Vuonna 1124 soditti Novgorodin Ruhtinas Vsevolodi Mistislavitsa Jäämejä, vaan oli sillä matkallansa nälkään nääntymässä, koska kevättulvat pilasivat tiet, että ruokatuonti ja muidenki tarvetten saalis estettiin. Jäämit tulivat v. 1142 Novgorodilaisten Laatokan seuduilla olevihin maanääriin, polttivat ja hävittivät maata; mutta sieltä he pian kaijotettiin. Seuraavana vuotena sodittivat heitä Karjalaiset heidän omassa kotimaassa, ja voittivat. Kuitenki tuli v. 1149, arvattavasti jään yli, 1000 Jäämiä Vatialaisten maata vainomaan. Se lahkokunta asui Narova- ja Inkerijokein välillä ja oli Novgorodin vallan alamainen. Tälläki kerralla ryöstivät ja hävittivät, vaan pakotettihin, Novgorodilaisten avulla, pian palaamaan. — On pengottu tässä ensisti nimitettyin sotayritysten Jäämejä vastaan osottanehen ainoastaan Laatokan itäpuolelle Hämäläisistä sekaunutta lahkokuntaa. Jos hyvin olleeki; vaan se on ainaki tietty, että tässä viimmeiseksi nimitetty sotaretki, ja seuraavatki vasta nimitettävät, osottivat Eteläis-Suomessa asuvia Hämäläisiä.
Tämän perästä Hämäläisistä ei neljäänkymmenehen vuoteen Venäjän aikakirjoissa mainita mitään, ja syy siihen on, että Ruotsalaiset näihin aikoin alkoivat valtaansa ja uskoansa heidän seassa levittää, joiden kanssa heillä siis oli täysi tekeminen, ett'eivät muihin sotiin kerenneet ruvetakkaan.
b). Karjalaiset.
Karjalaisilla oli asuntonsa pohjoispuolella Laatokkata, Nevajokea ja Suomenmerta, aina Vienamereen asti. Heidän maan sisemmäiset tilat näyttävät olleen harvassa asutut; mutta meripuoli ja Laatokan seutu oli arvattavasti rahvakkaampi. Arvellaan heidän paljo karjaa pitäneen ja siitä syystä Karjalaisten nimen saaneen. Savolaiset olivat myö alkuperäsin tähän Karjalaisten lahkokuntaan kuuluvia; eikä näitä nimiä vanhimmilla ajoilla vielä toisistaan eroitetakkaan.
Scandinavian vanhat tarut antavat meille aikuisimmat tiedot Karjalaisista. Niinpä puhuvat jo Iivari Vidsadmen (s.o. Laajavaltaisen) kuudennella sataluvulla Viron, Livon ja Karjalan vallanneen. Niinpä tiedämmä melkein yhdenlaista Erikki Eemundssonista, Ruotsin Kuninkaasta. Tämä mahtaa olla sama mies, jota Tuulilakiksiki hokevat, koska hänellä aina, minne vaan purjehti, sanottihin myötätuulen olleen. Mainittu Kuningas kukisti Finlannin (Suomen; — eli mahdettasiinko tässä ainoastaan Hämäläisten maata osottaa? -), Karjalan, Viron ja Kuurin maan, ja laajalta muitaki itäisiä maita. Hän oli paraissa voimissaan keskitienoilla yhdeksättä vuosisataa. Edelläkirjoitettua Nestorin kertomata myöten oli Vareegejä yksillä ajoilla käynyt verottamassa Suomenmeren ja Laatokan seuduilla asuvia kansoja, niin Suomalaisia kun Slavjanejaki. Nämät kahtalaiset tiedot osottavat epäilemättäki samaa valtaamista. Ei saa niin ajatella, kun olisivat esivanhempamme jo näihin aikoihin vapautensa menettäneet. Nämät valtaamiset eivät maan valloittamista osottaneetkaan, eivätkä muutoinkaan olleet pysyväisempiä, kun että, milloin ei ylivoimainen sotajoukko käynyt päälle, verot myös jäivät maksamatta.
Venäläisten kanssa elivät Karjalaiset enimmiten hyvässä sovussa. Keskinäinen kauppakäynti ja keskinäiset tarpeet mahtoivat tehdä heitä niiden ystäviksi, niin että mielisuosiosta taisivat yhteisen rauhallisuuden ylöspitäjille (— ensisti Ruurikille ja sittä muillenki Ruhtinaille —) lahjoittaa jotaki hyvyyksistänsä. Siitäkö se tulleeki, että Novgorodin aina enemmin rikastuttua ja voimastuttua, Karjalaisetti heidän alamaisten seassa nimitetään. Tällä alamaisuudella ei muussa olleen peränsä, kun mainitussa mielisuosioisessa annossa, tekee seki asia uskottavaksi, ett'ei Karjalaisissa, niinkuin muissa Novgorodin alle kuuluvissa paikkakunnissa, näytä Venäläistä hallitusmiestä löytyneen. He olivat, kuten muistaki Suomalaisista kansoista on tietty, kihlakuntihin yhteytyneet ja tulivat koolle milloin halu ja tarvet vaati. Eikä näytä tämmöinen heidän kihlakuntaisuus olleen aivan löyhällä jälellä, koska he tavataan usein yhdistyneinä ei ainoastaan omain tupainsa varjelemiseksi, vaan myös pitemmille sotaretkille, niinkuin Venäjään, Viroon, Ruotsiin ja muunnekki. — Jos elivätki ystävyydessä Venäläisten kanssa, niin oli heillä sen siaan Hämäläisten kanssa yhtäpäätä sotia ja vainoja. Siitäkö se mahtanee tullakki, että vielä tänäki pänä Hämmäläisten nimi on maamme pohjaisilla ja itäisillä seuduilla haukkumanimenä, jota toista ärsyttäissä käytetään.