Tästälähin on Suomi osa Venäjän Vallasta, ja Venäjän Keisari on aina samalla Suomen Pääruhtinas. Muutoin ovat Suomella ne lait, kun sen tullessa Venäjän alle olivat Ruotsin Valtakunnassa ojennuksena, perustuslakina. Niitä ei saa muutoin muuttaa, kun yhteisellä Säätyjen suostumisella, joita Keisari kutsuu Herrainpäiville keskustelemaan Hänen Majesteetiltänsä edesasetetuista asioista. Muissa kaikissa on Keisarilla korkein niin lakilaativa kun täyttäväki valta. Se Aleksanderilta Turkuun laitettu Hallitus-Seura kokoonpantiin, asetustansa myöten, Pääguvernööristä ja 14:ta jäsenestä, joista puoli on vapasukuisten säätyä, toinen puoli muuta. Mutta kun Viipurin lääni v. 1811 Keisarilta jällensä yhdistettiin muun Suomen kanssa, niin tuli mainittu Hallitus- Seura lisätyksi kahdella sieltä kotoisella jäsenellä. Tähän laitokseen kuuluu myöskin Prokuraatorin virka, jonka velvollisuus on pitää silmällä, että laki ja oikeus niin Hallitus-Seurassa kun muissaki paikoissa käytetään. Tämä samanen Seura sai v. 1816 nimen: Keisarillinen Senaatti Suomelle, ja muutettiin v. 1819 Helsingforsiin, joka ennen jo oli määrätty Suomen pääkaupungiksi. Aleksanderi oli myöskin v.1811 laittanut Seuran Suomen asioille Pietarporissa, jonka työ oli Valtakunnan Sihteerin kanssa valmistaa Keisarin eteen tuotavat asiat. Samalla tavalla pantiin Aleksanderin aikana muutki maan hallitukseen kuuluvat virat ja Seurat oikeaan järjestykseensä. Virkamiesten palkkoja lisättiin, ja kaikkityyni alkoi saada uuden muodon. Mainittu Keisari kävi uudellensa Suomessa silloin kun hän v. 1812 kulki Turkuun. Mutta v. 1819 tuli hän kolmannen kerran meidän maahan, kulki Karjalan ja Savon kautta Pohjanmaalle aina Tornioon asti, josta palasi rantatietä takasin Pietarporiin. Tällä matkallansa voitti hän isällisellä lauhkeudella ja alasantavalla käytöksellään kaikkein Suomalaisten rakkauden. Kun hän 1 p. Joulukuuta v. 1825 kuoli, tuli hänen veljensä, meidän nykyinen kaikkeinarmollisin Keisarimme Nikolai 1:mäinen, kruunun ottamaan. Heti sen perästä tapahtui muutos Suomen asiain edestuomisessa Keisarin eteen, sillä tavalla, että se entinen Seura tuli herkeämään ja muutettiin Kansliaksi Valtakunnan Sihteerille. Läänit tulivat nyt v. 1831 uudestaan järjestytetyksi. Hovi-Oikeus Viipuriin on laitettu v. 1839. Muuten on uusi kaupunki tullut Jyväskylässä ja Mikkelissä perustetuksi, ja Ahvenanmaalla rakennettu uutta linnaa y.m. Kaikkein meidän maassa seurattavain lakein ja asetusten järjestämisen päälle tekee myöskin, erittäin sitä vasten valittu, Seura paraaltaan työtä.
Kirkollinen järjestys on, vähemmin kun kansallinen, tullut Venäjän alla muuttumaan. Kun Viipurin lääni yhdistettiin Suomen kanssa, niin tuli se Porvon hiippakuntaan liitetyksi. Suomen Korkiopisto tuli jo alusta alkain monta etua saamaan. Vuonna 1811 annettiin sille lisää palkoissa opettajille ja varoja uusiksi laitoksiksi. Aleksanderi käski v. 1817 pitää riemujuhlaa Lutheruksen Opinparantamisen muistoksi, ja silloin tehtiin Turun hiippakunta Päähiippakunnaksi. Silloin tuli myös sen pispa, joka erousi Siakanslerin virasta, Pääpispaksi ynnä pappissäädyn korkeimmaksi pääksi Suomessa. Kun Turku v. 1827 paloi ja siinä kaikki Akademian tavarat hävenivät, muutettiin Korkiopisto Helsingforsiin ja sai siellä uudet säännöt sekä uuden järjestyksen. Turkuun laitettiin Gymnasiumi. Koululaitosten parantaminen meidän maassa on myöskin ollut tuumassa, ehk'ei se ole vielä saanut valmiiksi.
Hallituksen toimen kautta on maamme sisämäinen tila karttunut koskenperkkausten, vuorityön, maanpruukin, käsityön j.n.e. edesauttamisella. Muuten on kansassa itsessään mukaunut Seuroja niin Kristillisyyden kun myöski yhteisen Tiedon ja Suomen Kirjallisuuden sekä Luonnontuntemisen edesauttamiseksi, jotka ulkonaisesti osottanevat, että uusi Uskon ja Tiedon aika on lähenemässä.
Lopuksi ei muuta, kun rauhaa, menestystä Suomellemme, ja että sen tie aina olisi totuuteen päin, eikä huikentelevaisuuteen!
Muist. Nimilehti, esipuhet ja parannukset tulevat tälle Historialle 1840-vuoden Mehiläisessä annettavaksi.
VIITESELITYKSET:
[1] Ensimmäisen kirkon maassamme olleen Nousisissa, viittaa edellämainittu (siv. 31) legendan kertoma, ja muutk syyt.
[2] Palestinassa, jossa tähän aikaan Ristisotia käytiin, oli ritariseuroja sairasten ja kurjain hoidoksi ilmautunut, ja niiden seassa Saksan ritariseura v. 1190. Tämä kutsuttiin sittemmin Preussian maata Kristinuskohon käännyttämään. Vuonna 12227 yhdistyi se Viron käännyttämiseksi laitetun Kalpaveljein ritariseuran kanssa, ja tulee välistä meidän historiata koskemaan.
[3] Alkutiedot nimittävät tässä Karjalaisten siaan Kuureja. Mutta niinkuin edellisessäki jo on viitattu, niin sekoitetaan nämät kansanimet usein.
[4] Se jäi Venäjän alle, varjelemaan meille Muinaisaikain runoissa ja tavoissa säilytetyt muistomerkit, jotka koko Karjalan nyt Ruotsin alle tultua, olisivat nähtävästi ijäksi päiväksi unhotuksiin joutuneet.