"Mutta minä en voi käsittää sitä julkeutta, jolla puhutte Jumalasta ja Hänen tuomiostaan sellaisen elämän perästä, kuin illallaki piditte", sanoi Leena.
"Niin — luonnolliselle ihmiselle se onki käsittämätöntä, mutta ken on uskonut kerran syntinsä anteeksi, niin häntä ei enään pelota Herran tuomio, mutta ajattelepa itseäsi, jos tuomio tulisi, niin varmaankaan et silloin joutaisi riitelemään Jumalan lasten kanssa, sillä silloin on kysymys uskosta, eikä ole turvaa tiedosta, viisaudesta ja väkevistä töistä".
"Mutta minä uskon voivani tulla autuaaksi ilman teidän avuttanneki".
"Kyllä se on mahdotonta, sillä jos ei uskovaisten seurakuntaa olisi tänneki tullut, olisin minäki mennyt helvettiin kuin kekäle".
"Mutta Katkismushan sanoo Jumalan armoihinsa ottavan ihmisen, niin usein kuin hän kääntää ja parantaa itsensä".
"Niin se Katekismon paikka koskee kastetta, mutta minulta on jo aikoja sitten kasteen vesi kuivannut päästä".
"Etkö luule muuta tietä olevan Jumalan luo, kuin teidän kauttanne?"
"Ei reikääkään ei neulansilmän vertaakaan", vakuutti Kaija.
Kun Leena tuli lehmäin viennistä ja meni jälleen ulkokausteelle, oli siellä Nissen Lovisa häntä vastaan ottamassa. Tämä hänelle puhui samaan tapaan kuin edellisetki, tuomitsi häntä ja kehoitti häntä syntien tunnustukseen. Anna lupasi ne todistaa hänelle anteeksi.
"Mutta minä en usko teidän todistuksianne", sanoi Leena.