"Se on valhe, tässä nyt on yksi paikka, jossa et anna sanan sinua opettaa, vaan sinä tahdot mestaroida sanaa, sitten te opetatte kaiken muun hyvän lisäksi, että kaste auttaa ihmistä niinkauvan kun sen vesi päästä kuivaa ja että Raamattu on paperia ja läkkiä vaan y.m.m. hullutusta."
"Se on valhe, me emme niin opeta".
"Onhan sitä Leenanki päähän koitettu saada".
"Se on piikain juttuja, perkeleellisesti siveä maailma panee meidän päähämme mitä sylki suuhun tuopi".
"Niin, te ette usko totuutta olevan muissa kun itsessänne…"
"No, mutta kaikkea minun pitää nähdä ja kuulla", sai vihdoinki Leena sanoneeksi, sillä niin hän oli hämmästynyt siitä julkeudesta, jolla Aappo oli häntä valehteliaksi ajanut, "minä olen kuullut tuonlaisia lauseita tässä keväällä sinun omasta suustasiki".
"Minä olen jo ennenki huomannut sen julkeuden", sanoi Kölliskö, "jota te käännytystoimessanne yksinkertaisia kohtaan käytätte, ja jolla te sitten törkeimpiä opetuksianne valheeksi ajatte, kun senlaisten käsiin joudutte, joilla syvempi sanan tieto on. Ja sen tähden täytyy minun kokonaan kieltää sinun ja sinun lahkolaistesi opetus Leenalle, koska vakuutukseni on, ett'ei tuonlaisessa valheen hengessä Jumalan valtakuntaa rakenneta".
"Niinkuin Esau vihasi Jaakoppia, niin vihaat sinäki, joka lihan jälkeen syntynyt olet, meitä, jotka hengen jälkeen syntyneet olemme. Sinun oma tuntosi ei pane pahaksi, jos näet lähitupain omaistesi helvettiin menevän, kun vaan saat karkoitetuksi talostasi Jumalan sanan saarnaajat. Mutta malta sinä, suden penikka, vielä tulee sinunki tuomiosi ja täysi syy on sinulla pelätä työsi seurauksia", arveli Aappo ja jatkoi matkaansa.
Sen perästä antoi Kölliskö Leenalle hengellisiä kirjoja, joiden ääressä hän vietti kaikki lomahetkensä…
* * * * *