"Virkavaltakaan ei ajattelevalle ihmiselle voi mitään ja lasten opetus on ainoa kansan pelastuskeino."
"Mistä tulevat varat?"
"Papeilla ovat suuret palkat, ne ovat kansan sivistämiseksi aijottuja varoja ja koska papit eivät enää voi kansalle antaa sitä kasvatusta, jota aika vaatii, niin ovat nämät varat käytettävät kansakoulujen perustamiseen ja kannattamiseen."
"Kas sillä lailla! — Sitä vielä uupuu, että meiltä ryöstetään esi-isiemme uskokin!"
"Sitä ei tarvitse tehdä, Jumalan sanan julistaminen on tehtävä vapaan rakkauden työksi, kuten apostolien aikanakin."
"En minä oikein ymmärrä nyt?"
"Minä tarkoitan, että ne, jotka rakastavat Jumalan sanan levittämistä, saarnaavat ilman palkkaa, aivan niinkuin hihhulein saarnamiehet. Onhan niitä täälläkin käynyt?"
"Kävihän niitä ennen, vaan sitten kuin kansa köyhtyi ettei voinut enää syöttää noille apostoleille ryynipuuroa ja uunijuustoa, eikä juottaa juustokahvia, niin sitten loppui tämä vapaa rakkaus, eikä saarnamiehiä ole täällä enempi näkynyt."
"Hm," sanoi ylimetsäherra ja rumputteli pöytään, "täällä maksetaan noin viisitoista tuhatta rovastille ja viisituhatta pastorille, johan sillä voitaisiin kannattaa puolikymmentä kansakoulua ja vielä palkata kaksi pappia, jotka kykenisivät edes itse palkkansa kantamaan."
Seinustan ukko napsutteli varpaillaan laattiaan ja tuumiskeli: Ja jos metsäherroilta vähennettäisiin toiset puolet suurista tuloistaan, niin voitaisiin ehken saada sijalle miehiä, jotka kykenisivät muuhunkin, kuin miettimään, miten virka vähimmällä työllä tulisi hoidetuksi, ja siten saaduilla varoilla voitaisiin kannattaa toiset puolikymmentä kansakoulua. Mutta tämän heitti hän kumminkin ylimetsäherralle sanomatta.