"Kukas muut kuin nuo metsäherran p—t," sanoi miehistä joku.
"Eivät ole talvella viitsineet etsiä varastettuja puita tämän ojan varresta ja aikovat nyt estää meidänkin puumme alas menemästä."
"Kenenkä luvalla ne yhteisen kulkuväylän tukkivat?" kysyi Heikki.
"Mitä ne metsäherrat lupia kysyvät, juovat kuin siat ja elävät kuin päättömät!" huudahti joku.
"Jos emme tänä päivänä saa puita alas, niin silloin ne jäävät tähän. Vesi kuivaa aivan silmissä," säesti toinen.
"Hakkaa puomin poikki," sanoi Heikki ja alkoi kävellä ojan suulle.
"Ei sitäkään saata olla hyvä tehdä," arveli eräs mies ja kaikki he alkoivat kävellä Heikin perässä.
"Hakkaan, p—e vieköön," vannoi miehistä joku.
Kädet nyrkissä ja tukka pystyssä saapui Heikki puodin tykö. Siellä oli Niiralainen, pari metsäntarkastajaa ja joukko metsänvahtia.
"Ottakaa puomi pois!" komensi Heikki herroja.