"Pidähän vähän pienempää suuta," varoitti metsäherroista joku tarttuen pyssyynsä.
"Puomi pois, sanon minä!" komensi Heikki ja kohotti jykevän nyrkkinsä.
Metsäherra ojensi pyssynsä häntä kohden.
"Mitä tässä pitkistä pakinoista," sanoi eräs mies, juoksi keskelle tukkilaveria ja alkoi hakata kirveellä puomia poikki.
"Elä koske siihen," kiljui metsäherra ja juoksi pyssy ojennettuna lähemmä rantaa, seisahti ja tähtäsi. Mutta samalla sai hän Heikin nyrkistä sellaisen iskun korvalleen, että tupertui suulleen törmälle. Pyssy putosi maahan ja laukesi. Heikki otti sen, löi sen lähellä olevaan tukkiin kahdeksi kappaleeksi ja paiskasi palaset jokeen.
"Tuon minä niille p—lle teen," sanoi Heikki vihan vimmassa.
"Heikki, Heikki, mitä sinä teet!" kuului Seinustan ukon varoittava ääni.
Mutta samalla katkesi puomi rutisten, ja paukkuen alkoivat tukit solua virtaa. Heikki hyppäsi tukille ja meni puiden matkassa. Samoin tekivät muutkin tukin uittajat.
"Ottakaa kiinni tuo konna," kiljuivat metsäherrat vahdeille.
Nämä töytäsivät Heikin perään, mutta tämä luikui jo tukillaan kappaleen matkan päässä Isonvaltimon kuohuvilla aalloilla.