"Mitä, Jumalan tähden, täällä on tapahtunut?" huudahti Seinustan ukko, joka lääpästyneenä saapui paikalle.
"Tuo teidän poikaroisto aikoi tappaa minut," sanoi iskun saanut metsäherra pitellen verta vuotavaa nenäänsä. "Tulkaahan vahdit katsomaan, mimmoiseksi se pieksi minut, katsokaa ja pankaa muistiinne, koetetaan mitä se maksaa, kun virkamiestä virantoimituksissa tuolla tavalla lyödään," ja hän näytti metsänvahdeille ajettuvaa korvallistaan.
"Pitää toimittaa vangitsemiskäsky aivan paikalla alas," säesti toinen metsäntarkastaja ja voiton riemu se paloi hänen silmistään.
"Niin pitää, niin pitää," sanoi iskun saanut herra, "mennään pian taloon ja lähetetään sieltä yksi metsänrahdeista kirjeen kanssa alas, että siellä oleva vallesmanni ottaa roiston kiini."
"Parasta on, että kytkette meidät jokaisen," sanoi Seinustan ukko katkerasti ja hänen huulensa vavahtelivat isällisestä liikutuksesta.
"Aijotteko te vielä ruveta tuota roistoa puoltamaan," sanoi iskun saanut metsäherra.
Ukko ei saanut enempää sanoneeksi. Verkalleen kääntyi hän pois. Hänen rintansa kuohui äkillisestä mielen liikutuksesta.
Mutta tuolla metsän rinteessä keksi hän Raution Aapon, joka ohjaili tukkia väylälle. Hän kääntyi jälleen metsäherroihin ja viittasi Raution Aappoon. Mutta metsäherrat eivät Aaposta välittäneet, alkoivat painua vain Seinustan taloa kohden.
Tämän nähtyään kävi ukon mielen tila yhä sekavammaksi. Hän seisoi siinä paikallaan kuin pökkö.
"No johan minä olen sitä niin monta kertaa sanonut," huusi Raution Aappo ukolle, "ettei rehellinen ihminen nykyisen metsähoidon aikana menesty. Nyt sen saatte nähdä," ja voiton riemu loisti Aapon silmistä.