"Eihän minulla vielä ole."
"No et sinä kelpaa takaamaan."
"Mutta herra vallesmanni..."
"Kyllä tämä sinun kirjasi, jossa ovat Lotvonen ja Seinustan ukko takauksessa, luottaa, mutta tuo toinen, jossa sinä olet takuussa, se ei kelpaa mihinkään. — Odotahan," sanoi hän ja työntäysi sisään.
Heikki ei tahtonut korviaan uskoa. Kahdesta kirjasta, joissa edesvastauksessa ovat samat miehet, kelpaa toinen ja toinen ei. — "Ei, joku erehdys tässä varmaankin on," arveli hän ja hiki vieri otsalta.
Pian tuli vallesmanni takaisin ja ojensi Heikille kirjat ja sanoi, ettei hän voinut sen kirjan luotettavaisuutta taata, jossa Heikki oli takuussa.
"Mutta kuulkaas te komisarius, samat miehethän niitä vastaavat molempia kirjoja," änkytti Heikki, "ja kyllä me olemme rehellisiä miehiä..."
"Sitä ei laki katso."
"Markan se maksaa," sanoi vallesmanni Heikille, joka oli varannut esille kahdesta todistuksesta kaksi markkaa, sysäsi samalla toisen markan Heikille takaisin ja työntäysi sisälle, ennen kuin Heikki ehti sen enempää sanoa.
Heikki katsoi pitkään hänen peräänsä, mutta nähtyään, ettei vallesmanni enää palaa, avasi hän paperinsa ja aivan oikein, toiseen ei vallesmanni ollut mitään kirjoittanut, mutta toiseen oli sen sijaan kolme neljä sanaa piirretty.