Ikään kuin itse tietämättään tallusti Heikki jälleen Niiralaan.
"Kuinkas kävi?" kysyi Niiralainen häneltä.
"Eihän se oikein," sanoi Heikki kuivasti.
"No —?"
Heikki selitti asian, ja lisäsi sitten ikäänkuin neuvoa kysyen, että pitäneeköhän hänen niine hyvineen ilman setänsä asiaa toimittamatta kotiaan mennä.
"No eikö täällä ole ketään maan omistajaa, jonka voisit saada Lotvoselle kumppaniksi setääsi takaamaan?"
Heikki mietti hetkisen; loi sitten tutkivan silmäyksen Niiralaiseen ja — nähtyään hänen ystävälliset kasvonsa, kysäsi hän:
"Ette te taitaisi uskaltaa?"
"Noo — miksikäpä ei."
Kun Niiralan herra kohteli Heikkiä noin toisella tavalla kuin vallesmanni, alkoi hän jälleen tointua entiselleen. Hän ei voinut käsittää miksikä kyläläiset yhtä ja toista suomatonta Niiralan herrasta huusivat ja horisivat.