"Mitä te maksaisitte?"
"Se nyt on vaikea sanoa, jos et sinä opi niittämään."
"Minäkö? — Opimpahan vankeudessakin niin hyväksi 'timperiksi' että kaikki tarkimmat työt annettiin minulle… Paljonko maksatte, jos piisaan tuolle teidän renki Jussille niittämässä?"
"No viisitoista markkaa, vaan jos et piisaa, niin sitten vähempi."
"Minä näytän että piisaan", sanoi Räisäspoika ja hieroi malttamattomasti käsiänsä. Hän olisi mielellään aivan paikalla lähtenyt kilpasille. Hän laittoi vikatteet, haravat ja muut värkit valmiiksi, mutta aika kului niin hitaasti. Hän odotti kärsimättömästi kuin lapsi perjantaiaamua, jolloin pääsisi Jussin kanssa kilpasille.
Suutari-Elkolta oli hän saanut tietää, että matkarahoja Amerikaan tarvittaisiin noin 400 markkaa. Hän laski useita kertoja miten kauvan pitäisi tienata, ennen kuin sinne pääsisi.
Viimein tuli perjantaiaamu ja ensimäisenä seisoi Antti heinikon rinnassa.
Työ se ei oikein tahtonut käydä aluksi. Milloin hän löi liian ylös, milloin alas, eikä vikatekaan oikein ottanut teroaksensa. Vaarin täytyi sitä silloin tällöin terottaa.
Kaiken päivää hän kumminkin hakkasi, että hiki jokaisesta karvan nenästä vieri.
Mutta illalla oli hän niin väsynyt, ettei ruokakaan lystännyt ja seuraavana päivänä olivat sivut niin kipeät, ettei sijaltaan liikkumaan päässyt.