Kovin ne pojat ihmettelivät vielä mennessäänkin Antin nokkeluutta.
Mutta Antti se vaan jäi aitan luo miettimään tuota muorin raha-kirstua tuolla aitassa.
"Jo kai ne nyt nukkuvat", arveli Antti noin tunnin päästä, samalla pisti hän kätensä aitan alle, väännähdys vaan ja hän seisoi lukitun arkun edessä. Yksi potkaus vielä lisäksi ja silloin oli arkkuki auki. — — Mutta mitä kummia … ispinäpytty, muutamia makkaroita ja lisäksi vähän sorkkarasvaa; — — ei kiiltäviä kolikoita, ei kuparikopeikkaakaan.
Mutta samalla lensi ovi kiinni. — "Etköhän pysy siellä!" kuului
Kuppasen Aapon ääni, "kunnes apua saan."
Mutta Antti hyppäsi täyttä vauhtia ovea vasten, se aukeni. — "Hyvästi nyt!" huusi hän Aapolle, joka oli ehtinyt jo portille asti apua hakemaan ja pötki keinoihinsa. Niin heitti Antti Märkälän.
* * * * *
Räisäs-Eevan torppa oli jälleen saanut asujamensa. Eeva oli jo pari kolme vuotta oleskellut mökissänsä ja Rytkönenki oli viime päivinä sinne karku matkoiltaan koteutunut. Mutta harvoin näkyi torpassa olevan ketään kotona.
"He ovat kai parkinkiskomisessa", arvelivat ohi kulkevat kyläläiset; mutta Källi-Aapeli se torpan sivu kulkiessaan lauleli vaan:
"Tuolla metsän korvessa,
Viina juoksee torvessa."
Seuraavana päivänä tuli Räisäspoikaki tätiään tapaamaan, vaan kun ei löytänyt häntä kotona, niin meni hän Källi-Aapelilta kysymään Eevaa, mutta Aapeli lauleli vaan: