"Tuolla metsän korvessa
Viina juoksee torvessa."
Ja niine tietoineen sai Antti palata jälleen tätinsä torpalle, johon
Eevaki oli sillä välin koteutunut. —
"Tämä laulu on ko'ottu kolmesta", niin lauleli Antti tätinsä nähtyään,
"Tämä laulu on tehty kolmesta,
Kahvista, viinasta ja olvesta,
Nuorten laulettavaksi,
Ja vanhain naurettavaksi.
Vuonna kuusikymmentä kuus
Tehtiin Suomeen laki uus:
Viina kieltiin keittämästä
Juomapäiviä viettämästä.
Se meininki oli keisarilt'
Ett' viina loppuis juomarilt'…"
"Ohhoh hoh hoh hoh!" nauroi täti, "vain semmoinen meininki!… Jopa nyt poika parka erehdyt, — etkö parempaa meininkiä luule rakkaalla keisarillamme olleen?" —
"Mutta niinhän laulussa sanotaan, — enkä voi käsittää mitä muuta meininkiä olisi keisarilla ollut."
"Viisas keisarimme tiesi kyllä, ketkä viinanpolttoa elääkseen tarvitsevat — ja sentähden sääsi hän niin, että minä ja muut minun kaltaiseni turvattomat ja sorretut naiset voivat sitä kaikessa hiljaisuudessa harjoittaa ja sillä tavoin rehellisesti itsiänsä elättää. — Tule ottamaan ryyppy! — Vieläkö tyydyt Märkälässä olemaan?" —
"Minun mieleni ei tee ainiaksi ruveta vaan pilanpäältä varastamaan; vaan haluni hehkuu jälleen avaraan maailmaan ja sentähden olen Märkälän ikipäivikseni heittänyt. — Missä on Rytkönen?" —