—Jos hän yhä vielä vaatii ruotsalaista kouluaan…? ajatteli vuorostaan professori,—se on kyllä kohtuullinen vaatimus, mutta…
Mutta ääneensä sanoivat he molemmat, toistensa ajatusta jatkaen:
—Tässä nyt seisomme! sanoi parooni.
—Riitoinemme, lisäsi professori ja nyökytti hitaasti päätään niinkuin moittien.
—_Kieli_riitoinemme…
—_Koulu_riitoinemme…
—Mutta syy on ollut teissä! kivahti professori.
—Kun te tietysti olette viattomia kuin lampaat, lisäsi parooni.
Ovi avautui, ja porstuasta kuului ukkojen yhä kiihkenevää väittelyä:
—Ei penniäkään ruotsalaiseen kouluun!—Valitetaan—vaikka talot ja tavarat menkööt!