—Kenen lieneekään siemen kylvämä, siinä näkyy ainakin sato, virkkoi professori.
—Syytä on kyllä meissä molemmissa.
—Ehkä on—ja on varmaankin!
—Mutta eikö ole mitään keinoa sopimiseen? huudahti parooni ja asettui vastustajansa eteen. Koska nyt kerran kumpainenkin harrastamme kansansivistystä…
—Niin teemme ja loukkaudumme kovin, jos sitä epäillään.
—Mutta ruvetkaa te ajamaan ruotsalaisten koulujen asiaa yhtä suurella innolla kuin suomalaisten!
—Ja tekö suomalaisten?
—Se on ainoa keino! Vaihdamme osia—jo tässä kokouksessa!
—Minä tiedän vielä paremman keinon: ajamme yhdessä kumpaakin asiaa … yhtä suurella innolla!
Melu ulkona yhä kiihtyi…