—Kyllä vähän, mutta nyt se jo on mennyttä.
—Rakastikos hän sinua?
Ja ilman mitään syytä keksin minä jutun, että hän oli ollut minulle uskoton ja että minä olin tavannut hänet toisen sylissä.
—Miekkailitteko te?
Me olimme miekkailleet, minä olin haavoittanut häntä käteen.
—Sinä kostit!—On minunkin tähteni miekkailtu, sanoo hän sivumennen ja kysyy, rakastanko häntä vielä, tuota toista.
—En, minä rakastan nyt sinua.
—Niin, hetken vain.
—Minä luulen, että voisin rakastaa sinua kauankin, jos olisit
Suomessa.
Hän alkaa pyytää, että veisin hänet Suomeen, hän on kyllästynyt tähän elämään, hän ei rakasta kahviloita eikä tanssiaisia. Hän tahtoisi pois, pois kauas Pariisista.