"Eikä sitä tuosta kohti saata vuollakaan, kun siinä on liha lähellä."
"Eihän sitä siitä miten", sanoi poika hyvin ymmärtävän näköisenä. "Jos edes olisi tuosta paremmin etupuolelta katkennut, mut eipäs. Siitä vaan ihan pahimmalta paikalta sen piti piuskahtaa."
"On siihen vielä yksi keino", tuumaili kymmenniekka. — "Missähän se on se talon tytär?"
"Tuollahan tuo istuu portailla."
"Jaha — aivan oikein", sanoi kymmenniekka ja lähti pihan poikki portaille.
Riikka ei näyttänyt tulijaa huomaavankaan, mutta jalkoterät kumminkin ponnistivat porrasta vasten, ikäänkuin hän olisi aikonut liikkeelle lähteä.
"Saisikohan lainata yhtä sukkapuikkoa?" sanoi kymmenniekka tyynesti
Riikalle.
Tyttö näytti hiukan hämmästyneeltä ja kysyvin silmin katseli miestä. Sen huomattuaan selitti kymmenniekka pikkuisen hymyssä suin: "katkesi yksi kenkänaula, eikä saada sitä pois paksuleukaisilla hohtimilla. Täytyy hieman polttaa kaviota, mutta en tarpeettomasti tahtoisi eläintä kiusata paksumpaa rautaa kuumentamalla."
Riikka ojensi kymmenniekalle ääneti yhden sukkavartaistansa ja joutilaaksi jääneenä katseli sitten kengitystä. Vähitellen katosi hänen silmistänsä niissä äsken ilmestynyt tuikeus ja koko muoto ikäänkuin kirkastui. Melkeinpä ystävälliseltä kuului jo hänen äänensä, kun hän kymmenniekan kiitoksille vastasi: "ei mitään kiittämistä."
Kymmenniekka käski renkipojan panna ruuna liekaan ja antoi hänelle "suutarin markan" juomarahaksi, niinkuin poika iloissaan toisille kehui. Sitten hän istahti portaiden toiselle puolelle, vastapäätä Riikkaa ja alkoi puhella ilmasta ynnä muista vähäpätöisistä seikoista.