"'Isä —', lausui Enkeli, mutta kyyneltulva esti hänen jatkamasta.
"'Mitä sinä aiot sanoa, lapseni? — Älä nyt itke — jätä sanottavasi huomiseksi, tänään olet liian tunteidesi vallassa. — Älä itke; eihän sinulla ole mitään syytä itkeä. Olethan aina ollut hyvä lapsi', lohdutti häntä isänsä.
"'En isä, en minä ole ollut hyvä, tottelevainen lapsi,' vaikeroi Enkeli.
"'Ole joutavia ja hillitse itsesi. Minä olen antanut anteeksi kaikki pienet vallattomuutesi jo ammon aikoja. Ja totta puhuen et sinä koskaan ole mieltäni pahoittanutkaan, vaikka minä toisinaan olen ollut suuttuvinani', kertoi vanhus.
"'Te ette tiedä yhtä isä —', jatkoi tyttö ja peitti kasvonsa käsillään.
"'Minä tiedän kaikki', vakuutti Pietari, 'kaikki muut, paitsi sitä kenen on tuo sormus sinun kädessäsi.'
"'Se on — se on —', sammalsi tyttö ja vaikeni. Heti hän kuitenkin näkyi tehneen päätöksen ja heittäytyi isänsä rintaa vasten. Luottavasti katsoi hän isänsä silmiin ja alkoi: 'se on —'
"'No se on —' keskeytti Pietari, vaan silloin ulvahti ovi ja sisään astui Mestari.
"'Hyvää iltaa', toivotti tulija.
"'Jumal' antakoon! Mitäs vieraalle kuuluu?' kysäsi Pietari ja ihmetteli mitä varten Mestari näin myöhällä hänen mökkiinsä tuli.