"'Eipä muuta kuin vanhat rauhat', oli vastaus.
"'Mene sinä nyt maata Enkeli', lausui Pietari kääntyen tyttärensä puoleen. 'Minä olen sinut luvannut Halolaan piiaksi ja emäntä odottaa meitä sinne jo päivän noustessa.'
"Enkeli totteli käskyä ja loi mennessään pitkän, kiitollisen silmäyksen
Mestariin.
"Kauan istui Mestari Pietarin luona haastellen kaikenlaisista maailman asioista, ja kun hän viimeinkin jätti jäähyväiset, olivat Pietarin ajatukset hänestä kokonaan muuttuneet paremmiksi.
"'Tuon miehen suhteen olen ainakin suuresti erehtynyt', ajatteli Pietari. Kun Mestari oli hänen unensa haihduttanut, otti hän Enkelin kanteleen polvilleen ja muistaen sen sävelten voivan uneen uinuttaa, soitteli hän sillä kauan. Oli kuin olisivat päivän iloisat tunteet nyt kanteleen helinässä saaneet muodon. — Viimein hän soitti erään vanhan erolaulun ja laskeusi sitte levolle.
"Sillä välin oli Mestari mennyt Enkelin aitan ovelle, jonka kynnyksellä
Enkeli näytti häntä odottavan.
"'Hän on jäykkä', puhui Mestari. 'Hän vihaa minua, vaikka minä kuolemakseni en tiedä mistä syystä. Minä puhuin hänelle kaikki, mitä sinullekin olen ilmoittanut; mutta hän vaan sanoi minun valhettelevan. Minä kerroin, kuinka ainoastaan sinun tähtesi olen täällä viipynyt näin kauan, minä kerroin kuinka kaikki omaisuuteni panisin alttiiksi, jos hän suostuisi sinut minulle antamaan, mutta hän sanoi, jos minulla muka omaisuutta on, niin on se varastettua. — Jos hän ei olisi sinun isäsi, niin sitä hän ei rankaisematta olisi sanonut. Hän soimaa minua varkaaksi — minua, veljensä ainoaa poikaa; minua, jolta hän on laittomasti ryöstänyt minun laillisen osani Rantalan talosta; minua, jonka isän hän on pakoittanut kuolemaan kurjuudessa ja puutteessa.'
"Enkeli oli vavisten kuunnellut Mestarin puhetta ja nyt hän huudahti heikosti.
"'Suo anteeksi, en minä tahdo häntä loukata', puhui taas Mestari, 'mutta minä olen melkein mieletön tuskasta. Minä tiedän meidän nyt täytyvän ikipäiviksi erota ja mitä on minulle elämä ilman sinutta?'
"'Sääli minua', pyysi Enkeli.