Joku huutaa taas iloisesti: "se kääntyy rantaan päin!"
"Se kääntyy, se kääntyy", kertovat useat äänet. Minusta näyttää siltä kuin ystäväni haamu näkyisi nyt äskeistä selvemmin. Kuluu joku silmänräpäys ja selvästi näen ystäväni lautan jo muuttaneen vähän alkuperäistä suuntaansa. — Vielä puolisen, tai korkeintaan kokonaisen minuutin kuluttua paiskautuu tuo meidän lauttamme tytär meitä kohti, mutta rantapuolelta ja peittää liittymiskohdan silmänräpäykseksi hienoon jääsateeseen.
"Joka kynsi varoillaan!" kiljasee silloin Matti. "Jos sen toinen ääri kääntyy niemen sivuun, niin silloin jokainen yli kuin yksi mies!"
Hetkinen kiihkoisata odotusta vielä. Tuo hetki tuntuu minusta tavattoman pitkältä. Ja vielä osaltaan lisää ikävyyttä kuun peittyminen pilven taakse. Vihdoin viimeinkin kuuluu jäälautta raaputtavan niemen rantakiviä vasten. Se oli siis kääntynyt, niinkuin Matti oli ennustanutkin. Ilman käskemättä hyökkäsi nyt koko joukko kirjavassa sekamelskassa horjumattomalle maapohjalle. Pian olikin jäistä siltaa myöten kulettu tuo meitä tuntikausia seisottanut, lyhyt taival. Kuukin näki taas hyväksi valaista kulkuamme raivaamattomassa metsässä, mutta kaukaa mereltä kuului yhä jäiden liikkumisen valtavaa kohinaa ja railoissa katselivat vilkkuvat tähdet kuviansa, kunnes yltyvä pakkanen taas rauhoitti oikullisen meren — toistaiseksi.
"Vieläkö tekee mielesi merelle?" kysäsen ystävältäni.
"Kyllä se vetää puoleensa, kun ken siihen kerran tottuu", vastasi hän lempeästi silmäillen Tildaa.
SUOMENLAHTI.
Suomenlahti on ihmeellisin kaikista maailman meristä.
Vieraalle on se vaitelias, jokapäiväinen vallan. Se on kokonaan itseensä sulkeentunut maailma karuine kalliorantoineen, lukemattomine luotoineen, karineen, vihertävine vesineen ja pitkine kiviriuttoineen. Tutustupas kuitenkin tuohon salaperäiseen mereen, niin huomaat toista.
Mantereen kanssa leikkiä lyöden laskee se lahdelman lahdelmansa perästä Suomen syliin, ikäänkuin aikoisi Suomelta väkivalloin riistää sen, mitä maalle järkkymättömällä oikeudella on tuleva. Se on kumminkin kaikki pelkkää viatonta pilaa ja pelottelemista, sillä totuudessa tietää meri, ihmisiä paremmin, autuaamman olevan antaa kuin ottaa, ja sitä sääntöä se alati noudattaakin.