"I-sä käski minun —"
"Hyvä, hyvä, minä annan hänelle työtä", ja hän veti sänkynsä alta rikkonaiset saappaansa, jotka pisti käteeni ja sanoi: "vie nuo isällesi ja käske panna niihin överkapat."
Minä otin kengät vastaan ja melkein vapisten jatkoin keskustelua: "isä käski sanoa olevansa jo kotona."
"Kotona, käskikö hän sanoa olevansa jo kotona?"
"Käski", vastasin minä ja silmäilin rukoilevasti Mustia, että hän vahvistaisi sanojeni totuuden.
"Vai käski sanoa olevansa kotona — hm — mitä hän sillä lienee tarkoittanut — hm — minä tulen itse paikalla sinne — hm! Onko hän selvä?" kysyi vanha herra.
Minä en ymmärtänyt tuota kysymystä laisinkaan ja vastasin: "en tiedä."
"No, huutaako hän, kirooko hän, tuliko hän yksin kotiin?" kyseli vanhus.
Minä, iloisena, kun taaskin käsitin hänen kysymyksensä, toimitin: "ei, Pollen kanssa ne tulivat yhdessä;" ensimmäiset kysymykset jäivät vastaamatta.
"Mitä, Pollen kanssa, kukas se Polle sitte on?"