"Minä, minä", sähisi patiooni, "minä — — —"
"Pelkään sinua", keskeytti Illisko häntä. "Tiedän sen jo aikoja sitte. — — — Mutta olkaa järkevä, niin ette tarvitse peljätä mitään — — — ja pelko onkin nyt jo myöhäistä. Minulla on nyt jo valta käsissä, mutta en käytä sitä teidän vahingoksenne, kun vain taivutatte hänet tulemaan vaimokseni. Ja minä en ole teidän laisenne aviomies, vaan rakastan todella Selmaa — — — Selmaa itseään, enkä rahojanne. Hänellä ei ikinä tule olemaan aihetta halveksimaan minua, sillä häntä en voisi, enkä tahtoisi ikinä pettää. Minä lupaankin saattaa Selman niin onnelliseksi, kuin ihminen suinkin voi; enkä epäile Selmankaan tosi tunteista kohtaani, kun saa tietää totuuden. Taivuttakaa siis rouvanne, niin kaikki käy hyvin."
"Minä en voi", ähki patrooni.
"Sitä en usko sellaisesta naisten ystävästä kuin te olette."
Patrooni aukoi suutansa, kuin henkeänsä haukkova ja pyyhkieli otsaansa, mutta ei saanut sanaa suustansa. Hetkisen odotettuansa, jatkoi sen takia Illisko puhettansa:
"Sanotaan ihmisen saavan niitä kaloja, mitä pyytää. Te huomasitte minut näpistelijäksi, pikku varkaaksi poikasena, mutta ette ollut siitä millännekään. Silloin te laskitte verkon pyydystämään minua ja pojan synneillä sidoitte miehen kavaltamaan talonpoikain ja kruunun metsiä ja auttamaan itseenne muissa synneissänne. Huomattuani tuumanne, päätin minäkin laskea merran veteen ja te menitte suinpäin siihen. Mutta minä luovun kostostani, jos olette kerrankin mies ja koetatte parantaa, mikä vielä parannettavissa on. Mutta jos ette tee mitä tahdon ja tunnusta totuutta loukatulle vaimollenne tai muutoin toimita Selmaa omakseni, niin minä kukistan kunnianne ihmisten edessä; vedän päällenne ylenkatseen, rikon kotinne onnen ja otan omakseni väärin kootun rikkautenne. Toisin sanoen: minä osotan teidän oivallisesti onnistuneen kasvattaessanne yhtä lurjusta lisää maailmaan. — — — Nyt minä lähden muutamaksi viikoksi metsiini, sillä en luota sokeasti ostomiehiini. Matkalta tultuani tahdon sitte heti joko kaikki saatavani puhtaassa rahassa — tahi Selman suostumuksen."
Patrooni aikoi sanoa jotakin, mutta Illisko ehkäsi sen sanomalla:
"Selma, ja sitte liikettä jatketaan — — — tahi rahat ja vararikko!"
"Illisko, sinä olet julma. Miten minä voisin vaimolleni — — —, miten minä voisin pakoittaa ainoaa lastani?"
"Ainoaa lastani", matki Illisko ylenkatseellisesti. "Sanokaa vain rouvallenne ja Selmalle, ettei tyttö olekaan isänsä ainoa lapsi, niin kaikki käy hyvin."
"Hyvin", ähki patrooni, "sinä sanot hyvin! — — — Armahda minua, illisko! Kotini, onneni, ihmisten kunnioitus — — ajattele sitä — — ja vanha vaimoni ja Selma — — — ja mitä minä olen sinulle tehnyt! Minähän olen sinusta tehnyt miehen; kerjäläispojasta kaikkien kunnioittaman arvon miehen. Illisko, armahda minua vanhaa miestä!"