Ukko-Tuomarin parhaillaan kärpäisjahtia pitäessä avaantui sitte ovi ja sisään ilmestyi noin iältään tuskin viisivuotinen ja hyvin huonoihin tamineihin puettu poikalapsi. Se oli pölyssä ja niin liassa, jotta poskilta valuvat hikihelmet jättivät jälkeensä aivan silminnähtävät puhtaammat vaot.
"Sinäkö se olet se Ukko-Tuomari, joka kirjoittelet ihmisille asiakirjoja", kysäsi poika, pitemmittä esipuheitta.
Ukko-Tuomari katsoi pitkään poikaan, mutta virkkoi viimein: "minähän se olen, mut mikäs otus sinä olet?"
"Minä olen Mäki-Maljan Hermanni tuolta kylän laidalta."
"Mitä varten sinä sitte tänne tulit? Olisit mennyt Kaisan luo keittiöön kerjäämään."
"Ei äiti anna meidän kerjätä, vaan minä tulin teettämään asiakirjaa sinulla, niinkuin oli käynyt teettämässä suutarin Mikkokin."
"Älähän mitään, vai asiakirjaa!" lausui Ukko-Tuomari ivallisesti.
"Kenenkäs kanssa sinulla olisi asioita?"
"Jumalallehan sitä pitäisi kirjoittaa", toimitti poika.
Ukko-Tuomari hypähti pari askelta eteen päin, tarttui pojan rintapieleen ja ärjäsi: "poika, kuka lurjus sinut lähetti tänne ja opetti Jumalata pilkkaamaan?"
Poika pillahti itkuun ja vavisten, varpaista pääkuoreensa asti, koetti soperrella: "päästä pois, hyvä Ukko-Tuomari. Eihän minua kukaan, mutta kun olit kirjoittanut suutarin Mikolle, niin arvelin että jos kirjoittaisit minullekin, jotta Jumala herättäisi äidin ja hän nousisi Hannalle ja minulle leipää antamaan."