Sippo tuumiskeli: "ei, kyllä se on kanttori jätettävä rauhaan, sillä jos sitä vähiin sakottaa näpsäytettäisiinkin, niin mitä minä siitä hyötyisin, jos oi tuomittaisi kuluja. — — — Mutta minkäs ihmeen asian minä keksisin?"
Ilta koitui käsiin sinäkin päivänä, jona Sippo sitä mietti, ja ruuna oli illastettava. Siellä tallissa se sitte viimeinkin asia Sipolle valkeni. Juohtui näet mieleen, että Teerilahden majatalon pitäjällä, oli muutamissa käräjissä ollut juttu itseään vallesmannia vastaan hevosen ruokosta. Ja Teurilahti oli voittanut, että, jymähti, vaikka kyllä vallesmanni oli luikerrellut puolella ja toisella ja puhunut tuomarille sekä suomet että ruotsit.
Tyytyväisenä ja itsekseen myhäillen siirtyi Sippo tallista tupaan. Hiiloksen vieressä kehrätä hyrritti kissa yhtä tyytyväisenä, kuin Sippokin, silmät hieman raollaan. Lapset makasivat jo pahnoilla pankon kupeella rinnakkain, Anni reunalla, pojat vierekkäin seinän puolella. Olkinen himmeli heilahteli hiljalleen hienosta vedosta rihmassa pöydän päällä; ja sen alla paloi kirkkaasti pieni lamppu, luoden kirkasta valoa virsikirjalle, josta Maija-Liisa parhaillaan luki puoliääneen "vaivaista syntistä" — iltarukoukseksi, kun ei iltarukousta sattunut paksusta kirjasta löytämään.
Sippo istui vuoteen reunalle ja pani tupakan. Hän ei hennonut häiritä Maija-Liisan lukua, mutta äänen vaiettua hän heti lausui: "Annille meidän pitää nyt hankkia holhoja."
"Mikä holhoja, kun isä ja äiti ovat lapsella elossa?"
"Hm, kyllä – – mutta – – mutta minä olen jäävi tässä asiassa." Missä asiassa? uteli Maija-Liisa kärkkäästi.
"So on vain eräässä ruokko-asiassa."
"Ruokko-asiassa!" huudahti vaimo. "Hupsuksiko sinä siellä tallissa tulit; vai mitä sinä ruokko-asioista höpsit?"
"Enhän minä", väitti Sippo, "enhän minä miten niin äkkiä hupsuksi. Mutta asia on nyt sillä tavalla, jotta Annilla ja minulla tulee keskenämme käräjä-asia ja Anni on vielä itse alaikäinen omasta puolestaan vastaamaan. Sentähden meidän pitää saada Annille holhoja ennen ensi käräjiä — ja jo ennen paituu-ajan loppuakin."
"Käräjäjuttu!" kirkasi Maija-Liisa. "Voi minua viheliäistä! Mikä sinulle siellä tallissa tuli? – – – Eikä ole edes toista miestä talossa! Mikä sinulle on tullut Sippo? — — — Juo, hyvä ihminen, edes vettä — — ja minä — — Anni, nouse pian ylös; Anni, nouse ylös ja pane päällesi! Sippo, juo, Sippo kulta, nyt ensi hätään edes vettä — — — ja minä panen kylmän vesiräsyn päähäsi."