Kiitokset lausuttuaan, oli Taavetti pujahtanut ovesta pois, mutta postinhoitaja oli sadatellut häntä hulluksi kauan aikaa. Vasta sitte oli vaaleten vaiennut, kun pappilan maisteri oli inttänyt: "ei se ole ensinkään hullu, vaan on elämässään nolannut paljon älykkäämpiä miehiä, kuin sinä, esim. minun isäukkoni. Ja katso sinä vain ajoissa eteesi, että et viininesi ja virkatunteinesi joudu vielä sen miehen takia tanssimaan esimiestesi edessä tahi parhaimmassa tapauksessa sanomalehtien palstoilla."
"Jaa, jaa; se oli paha asia, kun oli virka-aika ja se katsoi niin ilkeästi tänne pöytään", oli Kiiskilahden herrakin huokaillut.
Ei siitä jutusta kuitenkaan kuulunut sen kummempia perästä päin, ja muutoinkin tuntui Taavetti vakaantuneen kaikin puolin ja hulivili hänessä joutuneen haudatuksi. Niin ei kuitenkaan ollut. Se nähtiin sinä syksynä, jona Ritalan ainoalle tyttärelle tuli se suuri tulemus ja häpeä, jota Maiju-emäntä loppu-ikänsä itki ja arvattavasti itkisi vieläkin, jos eläisi. Eivät olleet Ritalan Matti eikä Maijukaan aavistaneet mitään Anna-Mariastaan siihen asti, kuin tytär tuskiin tuli, vaikka Tiinan Taavetti oli toisinaan heille sanonut, että Kiiskilahden nuori kapteeni kävi heillä liian usein kylässä. Tuskinpa olisi isä ja äiti tienneet mitään, vaikka tyttö olisi saunaan kuollut, jollei Tiinan Taavetti olisi tuonut heille sanaa sisään.
Aluksi siitä Matti raivostui ja huusi: "mistä sinä, Taavetti, tiedät, että se on juuri sitä?"
"Minä olen häntä pitänyt silmällä kuin sisartani", oli Taavetti vastannut ja koettanut tyynnytellä kaikella tavalla. Emäntä Maiju oli taas ollut kalpea kuin kuolema ja vasta sitte oli parahtanut itkemään, kun Anna-Maria oli saunasta sisään saatu ja Matti kamalasti tyttärensä kironnut. Ei kukaan ollut Anna-Mariasta sen enempää tietävinäänkään, niin että Tiinan Taavetin täytyi itsensä käydä Kalalahden kyyry kuppari sille avuksi ensi hätään, vaikka satoi ja myrskysi niin, että hirvitti.
Kuppari kyllä koetti parastaan, mutta Anna-Maria yhä huusi ja piehtaroi. Silloin sanoi Taavetti isäntä-Matille: "kyllä teidän nyt on lähetettävä hakemaan lääkäriä."
Matti ei edes vastannut mitään, mutta eräs Anna-Marian veljistä oli sanonut: "terveellä on yhdeksän kymmenettä toivetta, sairaalla ainoastaan yksi. Ja senkö vuoksi pitäisi tämmöisessä Herran ilmassa lähteä oppinutta lääkäriä hakemaan! Kun ei Kalalahden kuppari voine Anna-Marian auttaa, niin kuolkoon meistä nähden — — — ja kumpahan kuolisikin!"
"Kumpahan kuolisi edes", sanoivat toisetkin kolme veljeä!
Taavetti pyysi silloin talon renkiä kanssaan lääkäriä hakemaan järven toiselta puolen, mutta sekin arveli: "kukapa sinne syyspimeässä lähtisi moni-virstaiselle selälle, etenkin kun rajusää on äitymään päin."
Silloin katosi Taavetti tuvasta, ja kauas pimeään hän kuuli nuoren, tuskin seitsemäntoista täyttäneen, äidiksi tulevan Anna-Marian sydäntä vihlovat voivotukset ja "armoa, armoa" huudot. — Matka myötätuulessa menikin Taavetilta hyvin pian, ja hän tapasi lääkärin vielä valveilla, mutta lääkäri ei tahtonutkaan lähteä yöllä niin vaaralliselle retkelle.