"No, eikö se liikahdakaan?"
"Ei, vaan jos herra vallesmanni nousisi —"
"Tuommoiseenko siivoon? En ikipäivinä."
"Mutta mikäs tässä muutoin neuvoksi tulee?"
Pikkuisen mietittyään käski nimismies Jaakon ottamaan metsästä kangin ja koettamaan sillä kohottaa kärryjä. Toinen teki työtä käskettyä ja heti oli hänellä aseenaan tukeva koivuinen kanki. Sen toinen pää pistettiin akselin alle, toisen pään Jaakko otti olkapäälleen ja alkoi oikein hartiavoimalla nostaa.
"Kyllä nyt nousee, vaikka olisi millaisessa iskoksessa", tuumaili Jaakko mielissään.
"Tuntuu nousevan — — älä — Putte ptruu, ptruu — älä — —"
Kesken jäi nimismieheltä lause ja hän vierähti kääsyistään suin päin kuraan.
"Ohoh! Eihän, vaan liene koskenut."
Nimismies huohotti kovin, puhki, kiroili ja oli kirjavampi kirjavintakin tikkaa. Jaakon avulla pääsi hän kuitenkin pystyyn, mutta sätti sittekin Jaakkoa aika tavalla. — Arvattavasti enemmistä torista päästäkseen, koetti Jaakko mitä pikemmin, sitä parempi toimittaa nimismiehen suoraan metsän läpi mökillensä itseänsä siistimään ja kuivailemaan ja lupasi tietä myöten itse tuoda hevosen.