"Sekö lienee vai mikä, vaan kyllä nimismiehellä oli ihan tuon näköinen."
"Olkaa hupsimatta", sanoi Olkkolan isäntä. "Kyllähän sen Jaakko olisi sinne heittänyt!"
"Katsotaanpas, onko siinä vielä rahaakin."
"Mies! Älä liikuta löytökalua", varoitti joku, mutta myöhään, sillä lompakko oli jo auki.
"Se on ihan täynnä satamarkkaisia."
"Näinköhän noista vielä käyvät rahat tulee", arveli eräs, vaan silloin joutui siltavoutikin paikalle ja otti lompakon huostaansa.
Varovasti eroiteltiin sitte märät setelit toisistaan. Niitä oli kuusitoista sadan markan, kaksi neljänkymmenen markan rahaa ja joitakuita kolmimarkkaisia.
"Kunhan ei Jaakko sittekin olisi ollut syytön", epäili Mattilan Pekka.
"Syytön — miksikäs hän sitte olisi lähtenyt Venäjälle?"
"Ja vielä vannonut sielunsa pahalaiselle", nauraa honotti Olkkolan isäntä.