Ei, silmät ne vaan valehtelivat — kyllä se on vielä koko taivas yhtä synkkänä ja pilvessä. — Mutta mikäs harmaa laikka se nyt tulee tuolta vasemmalta? Jahaa, lampi se on; ja niin totta toisen kerran! — se on sulana. Sula se on, koskapahan siinä selvästi eroittaa rannalla olevan vuoren varjon. Tuo musta paikka tuolla on varmaankin saari. Saattaa täällä kesällä ja päivä-näöllä olla kauniitakin maisemia. Mitähän, jos olisikin ostaa itselleen täältä maatila kesä-asunnoksi ja siellä sitte Aliisen kanssa viettää oikeaa erakko-elämää.
Miksi humisee tuuli niin oudosti tuolla tuonnempana. Sehän on kuin hornan henkien hengitystä. Kylmä väristys käy pitkin selkäpiitä. Tullaan sillalle. — Ei — eihän se ollutkaan tuuli, vaan kosken pauhu.
"Onko tässä myllyä, tässä koskessa?"
"Onhan siinä mylly ja valssi."
"Minkälainen valssi se on?",
"Ka, se nyt on vain semmoinen valssi."
Hetkisen oltuaan vaiti, kysyy matkustaja vielä: "mitä siinä valssissa tehdään?"
"Ka, en minä häntä tiedä, mut kyllä sen inspehtori asemalla tietää — — niin oikein, sanoihan se Oikarin Paavo siinä lastujakin tehtävän."
Hevonen juosta lönkyttää taas hiljalleen eteenpäin ja tummassa yössä näkyy kummia, muodottomia varjoja kulkevan ohitse. Yhä lähemmäksi ja lähemmäksi hiipii hiipimistään tuolla kahden puolen tietä muutamia pitkiä, mustia jättiläishaamuja. Äänettöminä ja hitaasti, kuin aaveet lähestyvät ne. Matkustaja ponnistaa turhaan näkövoimaansa saadakseen selville noiden tummien kummitusten rajapiirteitä. Niillä ei ole ääriä ollenkaan, vaan vähitellen sulavat ne yhteen yön synkässä pimeydessä. Nyt nuo haamut järjestyvät kahteen riviin tien varsille ja ojentelevat käsiään, ikäänkuin aikoisivat salaperäisen synkkään syliinsä sulkea hevosen ja miehet, maantien ja taivaan — kaikki, kaikki. Oikein pöyristyttää, kun suljutaan noiden oneiden rivien väliin.
Matkustaja ummistaa ehdottomasti silmänsä odottaen jotakin kauheaa tuossa tuokiossa tapahtuvaksi. Ei tapahdu entistä enämpää, täytyy avata silmänsä taas. Nyt ei näe enää juuri mitään sivulle, eikä paljo eteenkään päin. Hurjasti viuhtovat vaan puut oksillaan ja taivas näyttää täältä puukujasta katsottuna entistään vähän vaaleammalta.