Juna viheltää, hiljentää vauhtiansa, jarrumies tekee tehtävänsä ja matkustajamme hyppää ulos junasta. Pimeä alkaa muuntua aamuhämäräksi, sade on tauonnut ja unelmat haihtuvat; siellä täällä ilmestyy akkunoihin valoa ja hilpeällä mielin ryhtyvät ihmiset askareihinsa. Juna kiitää eteenpäin määräänsä kohden ja katoaa tuonne etäälle huurteisten puiden väliin.
"Olipa se hiukan omituinen herra tuo, jota konduktööri hovineuvokseksi nimitti", sanoo sanomalehden lukija vanginvartijalle. Vartija nyökäyttää päätänsä, mutta vanki sanoo: "hyvin se näytti minusta rauhattomalta."
"Tuntui mutisevan jotakin veljestään", sanoi sanomalehden lukija.
"Niin onhan niistä sukulaisistakin aina huolta", myönsi Matti. "Siitä on toki hyvä, että ei minulla niitä ole, kun olen ainoa poika ja kumpikin vanhukseni ovat kuolleet. Morsiamen tapainen tosin on, mutta Maija on semmoinen tyttö, että hän ei minun tähteni silmiänsä puhki sure."
"Sinne nyt meni sekin juna taas kaikkine töskyineen", sanoi pysäkillä asemamies radanvaihtajalle.
"Niin meni", arveli radanvaihtaja.
"Niin meni", ajatteli matkustajammekin kävellessään pitkin tavarajunan sivua. "Niin meni ja iloisesti menikin, tuntematta mitä povessaan kuletti, iloako vai surua; puhtaitako vai saastaisia sydämiä; hyviäkö vai pahojako tunteita, toiveita ja aikeita. Kuka sen tietääkään, mutta tuossa junassa on ainakin tiiliä silloin kuin se lähtee."
Sillä välin lähetti asemapäällikkö sähkösanomaa Helsinkiin eräälle "hänen ylhäisyydelleen."
"Kihlauksemme julkaiseminen täytyy välttämättömäsi lykätä tuonnemmaksi. On ilmestynyt asia, josta paljon riippuu, ehkä koko Aliisen tulevainen onni. Aikanaan annan siitä teille tyydyttävän ja riittävän selon, mutta nyt en voi enempää sanoa. Elkää kuitenkaan mitään pahaa pelätkö, sillä siihen ei ole syytä. Sen vakuutan kunniani kautta j.n.e."
Asemapäällikkö pudisti päätään. "Hm! On ilmestynyt asia — hm! Joku vanha sitoumus kai; mutta ei saisi ilmestyä semmoisia asioita, kun kerran on hänen ylhäisyytensä tyttären kanssa kihloissa. — Entinen kulta mahtaa panna miesparkaa hyvin tiukalle, koska täytyi kääntyä takaisin. Ne naiset, ne naiset!"