"Mene päivä männikölle,
Viere vemmel koivikolle,
Päästä paimenta kotihin,
Laske lasta lämpimähän,
Vilusta värisemästä,
Pakkasesta parkumasta!"
Pistäytyipä poika toisinaan kotoakin rukkiukon mökkiin ja vasta iltamyöhällä saapui pirttiin, jossa hänen leposijansa oli. Sikke-muori ei oikein pitänyt noista Jerikon iltamatkustuksista ja käski pojan aina olemaan läsnä arvoituksilla oltaessa, "sillä se teroittaa järkeäsi", sanoi hän.
Muutamana iltana oli Sikke-muori niin hyvällä tuulella, että lupasi yhdestä ainoasta arvaamattomasta arvoituksesta lähteä Hymylään, jossa hän jo oli käyttänyt muita kaikkia, paitsi Jerikoa.
Sen kuultuansa lakkasi Tiina paikalla värttinäänsä pyörittämästä ja Pekkakin, joka peräpenkillä haravan vartta vuoleskeli, taukosi työstään jotakuta ongelmaa keksiäkseen. Tiina ehätti heti äidillensä selitettäväksi arvoituksen sanoen: "teiri puussa, suolet maassa, vielä sittenkin kukertaa; mikäs se on, äiti?"
"Kyllä tiedän", sanoi Sikke-muori "sinä tahtoisit värttinän sijaan saada rukin, mutt'ei siitä synny mitään, se tuottaa vain taloon kotivarkautta ja kaikkea muuta pahuutta; vaikka kaikki ihmiset kuuluvat nyt hullaantuneen semmoisia hankkimaan".
Viimein luuli Pekka keksineensä muorille selittämättömän pulman ja voiton hymy huulilla lausui hän: "puinen kirja, luiset puustavit, laskut suorin selvittävi, tilit tarkasti tekevi; mikäs se on?"
Siinä oli Sikke-muorille kotvaksi miettimistä ja Pekka jo hyvillään tuumaili: "ei nyt auta anoppikulta, kuin läkkää pois Hymylään. Hyi, hyi Hymylään, Hymylän koirat haukkumaan, mene Kaisa katsomaan, kuka sieltä tulee. —"
"Älähän nyt noin hätäile", puhui Sikke-muori. "Eihän se ole muuta, kuin semmoinen kapine, jolla laukkuvenäläiset laskunsa tekevät, vaan en nyt sen nimeä muista".
"Niin todellakin, helmilautahan se onkin", tiesi nyt Karja-Annikin ja otti Laurin lahjoittaman, venäläisiltä ostetun esiliinavaatteensa käsitöikseen. Sikke-muori ihaili sen koreutta ja kyseli hintaa, mutta ennenkuin Anni sai kaikki esiliinaa koskevat seikat selitetyksi, kysäsi Jeriko saisiko hänkin arvoituksen sanoa.
"Sano vaan", tuumaili Sikke-muori pilkallisesti, "sano vaan, niin saadaan nähdä, voipiko vaihdokas vanhan ämmän ongelmoissa voittaa".