Tosityötä oli pojallekin yltäkyllä, kun kaikki piikaihmisetkin rupesivat talon tyttärien kanssa kilpailemaan värttinän hylkäämisessä. Ainoastaan Sikke-muori, Honkalan Leena ja pari muuta emäntää, jotka kaikissa asioissa Sikkeä seurasivat, nurisivat rukkeja vastaan, sillä Sikke-muori vihasi sekä rukkeja, että niiden tekijää.
"Niinkuin olen sanonut", lausui tuo arvoisa vanhus, "ne rukit vain tuottavat kotovarkautta ja muuta pahuutta taloon. Ja tietäähän sen, kun niiden tekijäkään ei ole oikea kristitty! Minä olen aina hänen pyhyyttänsä epäillyt, vaikka Lampelaiset ja monet muut kuuluvat häntä ylistelevän kupliksi vesien päälle, vaan saavatpahan vielä nähdä, mikä siitä lopuksi tulee. Nyt se vielä pilaa Kaikusen pojankin ja kuuluu tehneen piipun kopan Jeriko-paran päivän näkemättömästäkin".
Honkalan Leena keskeytti muoria kysyen: "onkos se totta, kun kylällä sanotaan rukkiukon Sormulan pirtin uunilta viskanneen pellolle lehmän pääluun; se muka oli siellä hänen tarvispuittensa tiellä, vaan eiköhän Sormulan lehmäonnikin liene mennyt samaa tietä?"
"Menihän se! Tottahan se on", tiesi Sikke-muori, "eihän siin' ole savua, joss' ei tulta; tottahan se on ja nyt kuuluu se vielä opettavan poikaa soittamaan viuluakin, vaikka tietäähän jokainen siinä koneessa asuvan jotakin, joka ei oikealle kristitylle sovi".
"Se on tietty se", myönsi Honkalan Leena.
"Tiettyhän se on, eikä niistä rukeistakaan ole mihinkään, eikä se maalarin Maijakaan niitä muutoin kehuisi, vaan saadakseen ukollensa työtä; mutta älä sinä toki hanki tytöllesi mokomaa hyrisijää", puhui Sikke-muori.
"En toki", sanoi Leena "ei siitä kunnian kukko talolle laula, jos rukin ostaa, kaikkihan se vie lehmäonnet ja muut".
Maalarin Maijan tai rukin ystävien puolue kasvoi kuitenkin kasvamistaan ja rukintekijöiltä ei puuttunut koko talvena työtä. Ihmiset ihmettelivät suuresti nähdessään rukkiukon ja vaihdokkaan ystävyyttä ja tuumailivat: "kyllä se rukkiukko vielä kuollessaan määrää vaihdokkaan perillisekseen, eikä sitten sillä pojalla hätää ole".
Maalarin Maija taas kertoi kylällä pojan edistyksistä yhtä ja toista ja vaikka Maijan arveltiin panevan vähän liikoja, odotettiin kuitenkin uteliaisuudella kylänlukua.
Se tulikin kevättalvella. "Mäkitupalaisen Taavetti Kaikusen lapset Risto, Peti, Anni ja Jeriko! ovatko ne täällä?" huusi pastori römäkällä äänellä. —