Talon miesten huuhtaistua ruumistansa yhteisestä, pitkästä vesikaukalosta ja laskeuduttua alas kuivailemaan ja pukeutumaan sanoi kauppias:
»Annas ny löylyä, flikka, oikein isän kärestä, niin ruihoon tälle komeljanttarille valssia vihrallani, kunei tämä ruvennu pelaamahan mulle polokkaa fiulullansa.»
Palvelustytön heitettyä kiukaalle muutaman kipollisen vettä alkoi lauteilta harmaan, läpinäkymättömän höyrypilven seasta kuulua ankaraa vastojen iäiskettä. Kylpijöillä olisi nyt ollut tilaa siirtyä erilleenkin, mutta kun toinen ei väistynyt, niin ei toinenkaan.
»Taisi syntyäkin naapurien kesken kilpakylpy», kuului alhaalta.
»Mun syrämmeni ei sula, jollen saa niille jollakin tavoon kostaa», jylisi pilvestä pohjalaisen ääni.
»Pitäisipä siellä sulaa, kun tuntuu täällä alhaallakin olevan jo kohtalainen kylpylöyly.»
»Sehän täs kamppaalus hulluunta onkin, jotta kuta vihaasemmin vuotaa polttaa sitä kylymemmaksi jäätyy sisu, ja kuta pehmiämmäksi pinta leivotahan sitä rautaasemmaksi kovenoo syrän.»
Penkillä istuva renkipoika nyökytti päätänsä kiukaan edessä kippo kädessä seisovalle piikatytölle, että lyödä löylyä vain.
Ja piika löi.
»Ei taida kauppiaassa olla hyyryläisiä?» kysyi isäntä.