»Mikä sinut sieltä Ameriikasta pakotti nyt lähtemään, vaikka et tiennyt, miten täällä ollaan ja eletään?» kysyi Joonas.
»Ikävä kotimaahan pakotti.»
»Sehän lie… Milloin aiot palata takaisin kaivoksiisi?»
»En milloinkaan. Ostan Jylhänmäen ja rupean maata asumaan — talon kaupat tein tänään isännän kanssa kirjoja vaille. Heti pyhien mentyä muutamme joukolla vanhaan kotiimme.»
»No, suostui Pekka myymään?»
»Mielelläänkin. Mitäpä minä, sanoi, rupean tässä rehkimään, yksinäinen mies, sillä naimisiin en kuitenkaan koskaan aio mennä.»
»Missä tuo tuntui taloa hinnoissa pitävän?»
»Neljätuhatta markkaa, sen, minkä sanoi itsekin maksaneensa, ja jonkun verran korvausta siitä, mitä on kartanoa rakennellut.»
»Onko sinulla rahaa niin paljoa?
»Ainahan sitä toki sen verran on, että yhden talon irti saa.»