»Oletko sinä ansainnut sen rahasi rehellisellä työllä.»
»Työllä — ja kovalla työllä.»
»Tämähän nyt vasta joululahja on», kiitteli Saara kyyneleet silmissä. »Muistatko vielä, Joonas, mitä minä sanoin, kun Jylhänmäestä viimeksi lähdettiin ja Kaisu tillahti sylissäni itkemään, unohdettuaan nukkensa?»
»Siitä on, siitä lähtöyöstä, ollut minulla niin paljon muuta muistettavaa ja mietittävää, että olen tainnut unhottaa puheesi. Mitäs sinä silloin sanoitkaan?»
»Sanoin, että jos vanhain sana paikkansa pitää, niin vielä se Kaisu kerta palaa nukkeansa noutamaan, ja että vielä sitä kerta mekin vanhat palaamme takaisin tätä samaa tietä iloisemmalla mielellä, kuin silloin lähdettäessä.»
»Taisitpa hölistä jotakin semmoista.»
»Ja sinä vielä uhkailit et ikänä astuvasi sen talon kynnyksen yli.
Vieläkö pysyt päätöksessäsi nytkin?»
»Sepähän nähtäneen, kun sekin aika tulee», vastasi Joonas, ja kääntyen
Villen puoleen kysäisi:
»Satuitko huomaamaan, oliko siellä Jylhänmäessä se vanha Musti elossa vielä?»
»En huomannut Mustia enkä muutakaan koiraa», vastasi Ville.