Kun isäntä siihen ei osannut, sanoa mitään, jatkoi emäntä huokailuaan:
»Kumpi heistä ensin nukahtanee, Hilma vai Kalle.»
»Hilmalle se olisi parempi», sanoi isäntä jotenkin tylyllä äänellä.
Emäntä vilkaisi salaa mieheensä.
— Sen on otsassa ja suun ympärillä yhäti nuo samat ankarat uurteet kuin jäätyneet vaot syysharmaalla kynnöspellolla, ja silmissä tuo jäinen ilme, niinkuin näiden neljän katkeran vuoden leppymätön viha olisi niihin kaihiksi kasvanut. Pehmiää nuo kovimmatkin kirret ja sulaa suurimmatkin järven selät kevätauringon alla; mutta sitä aurinkoa ei taida olla, joka jaksaisi sulattaa roudan Joonaan sydämestä — jaksaneeko edes oman lapsensa kuolemakaan. Niin kova kolaus se oli vanharukan kunnialle tuo Hilman isättömän lapsen maailmaan tulo — lapsi parka siinä niin kauniisti nukkuu äitinsä rinnalla viatonta untansa… Voi, Hilma poloinen, että sinä yhtäkaikki saatoit eksyä oikealta tieltä niin kauas pettävälle polulle. Ei jaksa tuomita äidin sydän, se voi vain surkutella, säälitellä. Ja onhan toki lohtua jälkeen jäävälle siinä, että olet koettanut katua, anteeksi anella ja niin monet salaiset itkut itkenyt, että sen kyynelvirran pitäisi voida puhdistaa valkeaksi veriruskeakin synti. Kohtapa seisset sen tuomarin edessä, joka oikein tuomitsee.
»Niin. Hilmallehan se taitaisi parempi olla», yhtyi hän alistuvasti miehensä mielipiteeseen kuin salaisten ajatustensa loppupontena.
Hetken kuluttua sairas hiukan vavahti ja aukaisi silmänsä, ikäänkuin Mustin äskeinen haukahdus olisi nyt vasta, vaikuttanut hänen hämärään tajuntaansa.
»No, johan nyt taidetaan olla parempaan päin, kun noin kirkkailla silmillä katsellaan. Tunnetko minua — tunteeko Hilma minua?» kysyi äiti ja kumartui lähemmäksi sairaan kasvoja.
Vastaukseksi Hilma hymyili kalpeilla huulillansa, ja silmissä kuvastui iloinen lapsekas luottamus, niinkuin hän olisi tahtonut sanoa: Kyllä tunnen, äiti, tunnenpa paljon enemmänkin kuin nuo ryppyiset kasvot: lempeän sydämen.
»Tunnetkos, kuka tuo on?» kysyi äiti osoittaen kädellään hiukan ulompana seisovaa isää, joka myös oli tullut sairaan tilaa katsomaan.