Mummon ote lapsen päästä vähitellen heltisi, hän oikaisi vartalonsa ja käänsi kysyvän katseen mieheensä. Seisten yhä ovensuussa alas luoduin silmin tämä näytti hänen mielestänsä hukkuvalta mieheltä, joka pohjan pettäessä jalkain alta tuijottaa kauhistuneena mustaan syvyyteen.
Karttaen emännän katsetta kuin syyllinen hän viimein sanoi:
»Kuule, Saara.»
»Mitä?»
»Onkohan — mitä sinä luulet onkohan Hilma mennyt yksin?»
»Miten — yksin?»
»Yksin, omin jaloin… vai onko hänet joku vienyt?»
»Mikä joku?»
»Joku, joku… Jumala tai…»
»Mitä hirveitä sinä hourit. Kuulithan, että Kaisu sanoi äitinsä menneen jäähdyttelemään.»