»Siitä on jo niin paljon puhuttu, että siinä ei ole enää mitään neuvottelemista — selvässä asiassa.»
»Onko se sitten niin päivän selvää, että tilasi on sellainen kuin väität?»
»On se.»
»Entä jos sinä vain luulottelet sellaista tai valhettelet ja käytät sitä valhettasi verkkona, kietoaksesi minut pauloihisi?»
»Pauloihini!… Kun et osaa edes hävetä.»
Pekan jalka heilui entistä kiivaammin.
»Mitä meidän nyt sitten on tehtävä?» hän kysyi neuvottomana.
Kun Hilma ei vastannut mitään, jatkoi Pekka:
»Sinä kai haudot mielessäsi yhä sitä naimisiin menoa?»
»Ei suinkaan tässä liene mitään muutakaan pelastuskeinoa», vastasi
Hilma.