»Perhana!» tuli yhtaikaa useammasta kuin yhdestä suusta, ja kaikesta huolimatta alkoi vakava mieliala vaihtua hilpeydeksi ja äänekkääksi nauruksi.
Isoaholaa sekä suututti että nauratti.
»Vielä viisikymmentäi, lisäsi hän leikillänsä; sillä hän enempää kuin kukaan muukaan oi ajatellut köyhän mökkiläisen huutoa vakavalta kannalta.»
»Vielä kolmesataa!» jatkoi Matti isännän sanontatapaa matkien.
»Onko tarjouksenne lisää edelliseen vai tarkoitatteko sillä huutonne kokonaismäärää?» huomautti nimismies.
Ymmärtämättä oikein kysyjän tarkoitusta vastasi Matti kättänsä rennosti huiskauttaen:
»Lisää eli kokonaismäärä — yks kaikki!»
»Sen miehen huutoja ei tarvitse ottaa huomioon», sanoi isäntä nimismiehelle, tahtoen tehdä jo leikistä lopun.
»Miksi ei — saako luvan kysyä?» tokeni Matti »Millä sinä, kehveli, huutosi maksat?»
»Kehveli… Raha se on, joka kointeeraa!» rehenteli Matti ja taannoiseen tapaansa läjäytti kämmenellä povellensa.