»Sanoppas se sana, vielä toinen kerta», sinutteli Matti isäntää yleisön myötätunnon kannustamana.
Huomattuaan pikaisuudessaan lausuneensa liikaa jo ensi kerrallakin isäntä, kiiruhtaen kääntämään huomion toisaalle, huusi kiukusta punaisena kiehuen:
Kolmesataa ja viisikymmentä!»
»Neljäsataa!» lisäsi Matti.
»Viisisataa!!»
»Kuusisataa!!!»
»Katso peijakasta», kuului ihastuneita huudahduksia.
Kilpailuinnon tartuttamana kiihkeimmät köyhistä paremman puutteessa koristelivat nyrkkejänsä tai nyökyttivät ruumistansa; ja käden käänteessä Matti kohosi korkeuksiin vertaistensa silmissä.
Mutta maltillisemmat arvelivat:
»Mitäpä kummeksimista siinä on. Ymmärrettiinhän se jo alun alkaen, että
Matti on vain suuna ja joku toinen säkkinä — kukahan liekin.»