»Kunhan siinä ei olisi vain isä ja poika keskenään kamppailemassa.»
Samoin lienee ajatellut isäntä itsekin, koskapa hän antoi kilpailijansa pitää viimeisen sanan.
Maksettuaan huutonsa Matti väänsi aitan oven lukkoon, pisti avaimen taskuunsa ja yleisön kunnioittavasti jakaantuessa kahtaanne kulki kujannetta myöten väkijoukon läpi kuin voittoisa sankari sotakentältä.
* * * * *
Isoahola lähti Jylhänmäestä hyvin pahalla päällä kotiinsa tultuaan hän kutsui Pekan kamariinsa ja kysyi:
»Sinunko rahoillasi se Lillukan Matti siellä huutokaupassa rehki ja rehenteli?»
»Minun», vastasi Pekka lyhyesti ja terävästi.
Heittäen Matin antamat setelit poikansa eteen pöydälle torui isä:
»Etkö sinä, tomppeli, ymmärrä sen vertaa, että jos valtakunta karkaa itseänsä vastaan, niin se joutuu kylmille — niinkuin Sanassa sanotaan?»
Pekka ei vastannut mitään: isäntä jatkoi: