»Ja otat Jylhänmäen hallitusohjat käsiisi huomissa päivänä.»
»Ei ikänä — sen talon hallitusohjia.»
Tuntien mahtinsa riittämättömyyden — ehkä ensi kertaa elämässään yrittäessään taivuttaa poikaansa tahtonsa alle — isännän oli pakko turvautua vieraaseen apuun:
»Sinä näyt unohtaneen neljännen käskyn kokonaan.»
»Ei enempää kuin tekään seitsemättä käskyä», vastasi Pekka käyttäen samaa kaksiteräistä miekkaa.
»Mitä… Olenko minä mielestäsi varas tai ryöväri?»
»Matti kertoi Jylhänmäen menneen neljästä tuhannesta.»
»Joo, neljätuhatta… se on suuri summa niin rappeutuneesta talosta.»
»Neljätoista tuhattakaan ei olisi liikaa. Jos omistajat olisivat saaneet osapuillekaan kohtuullisen hinnan talostansa, niin vanhoille olisi velkansa maksettuaankin jäänyt elämistä lopuksi iäksensä.»
Pekka mietti hetken ja sanoi sitten kuin jatkona edelliseen: