»Mutta voihan asiaa jollakin tavoin auttaa vielä. Minä otan osastani
Jylhänmäen.»
»Se nyt oli kerrankin sana paikallaan… ehkäpä otat vielä
Eveliinankin?»
»Ei niistä mitään.»
»No niin no… hyvä, kunhan nyt ensin talonkin», sanoi isäntä hyvillään siitä, että sai puolenkaan tahtoansa menemään läpi.
XIII
Jylhänmäen uusi isäntä jäi toistaiseksi asumaan lapsuuden kotiinsa, käyden talossansa vain silloin tällöin antamassa palvelusväelle työohjeita ja määräyksiä. Entiset haltijat saivat olla vapaasti ja syödä talon pöydässä kuten ennenkin. Pekan talon ottamisen tarkoituksena olikin saada siten tilaisuus elättää ja hoitaa vanhat luonansa hautaan asti. Mutta kun hän esitti asian Joonaalle, ei tämä ottanut sellaista kuuleviin korviinsa.
»Vai sillä lailla, että kun ensin on raiskattu ja murhattu ja ryöstetty, kilvan isä ja poika, niin sitten tunnon suun tukkeeksi silitetään kuin piestyä koiraa. Vaikka minun pitäisi keppi kädessä kerjätä — ja sehän tie tässä edessä on — niin sittenkään minä en taivu ottamaan armopalaa teidän kummankaan kädestä», purki hän kertakin Pekalle katkeruuttansa.
Huutokaupan jälkeen Joonas oli tullut entistäkin synkemmäksi ja itseensä sulkeutuneemmaksi. Saara olisi kyllä omasta puolestansa ollut anteeksi antavampi ja mielelläänkin suostunut tarjoukseen, mutta Joonaasta eroaminen ei tullut kysymykseenkään. Kun Pekka aikeissansa pettyneenä vanhusten suhteen viittaili joskus siihen suuntaan, että ainakin Kaisun tulisi jäädä hänen hoiviinsa, juosta kipaisi tyttö mummon luokse ja itkien kietoi kätensä tämän kaulan ympäri niin kiinteästi, että jo siitä saattoi päättää: noita kahta ei erota kukaan.
* * * * *
Eräänä aamuna joulukuun alkupuolella Joonas nousi vuoteeltansa eteistuvassa hyvin varhain ja meni tupaan, jossa näin öisin ei ollut ketään asujamia, sillä palvelijat nukkuivat mieluimmin joutilaiksi jääneissä kamareissa kuin suuressa kolkossa tuvassa. Tehtyään pystyvalkean takkaan Joonas haalisti palasella vähän vettä, jolla valeli naamaansa, ja siveli sitten uunin korvalta ottamastaan puukupista suopaa leukaansa ja poskiinsa. Mutta ennenkuin ryhtyi partaansa ajamaan, katsoi hän ison aikaa veitsen kirkasta terää, niinkuin olisi pelännyt laskea sitä niin likelle kurkkuansa.