»Saara!… Saara!…»
Nukkujan avattua silmänsä ja valon häikäisemänä nähtyään hämärästi vuoteen yli kumartuneen miehen kauhistuneen katseen hän kohoutui säikähtäen istualle ja huudahti:
»Onko tuli irti?»
»Ei ole valkean vaaraa», vastasi Joonas oudolle äänellä.
»Kuka?… Mitä sinä siinä — päreinesi?»
»On aika lähteä.»
»Minne?»
»Kirkolle.»
»Kirkolle?… Niin, niin — kyllä minä. Joko kello on niin paljon?»
»Siinä mitähän lie kahden korvilla.»