"Hei no… se seminaari, tiärän mä."
Huomautus vaikutti useimpiin pyrkijöihin lumoavasti kuin taikasana, vaientaen hetkiseksi keskustelun. Uteliaita, hiukan arkoja katseita kääntyi säleaidan yli puiston osittain varjoamiin rakennuksiin. Nehe tuskin uskalsi luoda silmiään sinnepäin.
"Näkkyy olovannii pytinkii tuolla aituuksen sisässä toista jos molempookin. Kahohha tuotai västinkii kuv väläkyttää ikkunoo ikkunav vieressä neljässä vuovingissa. Kuka heistä kustai mualimoo kurkistelloo?"
"On siinä rekkoolijjai, on puuta jos kukkookii — millä nimellä hyö heitä kuttai kuhtunoot."
"Etkös sie, Puavalj, ennee koivuu tunne, enempee kun se entinen kaupuntlaispiika sikkoo?"
"Suistahhan tuota leipäläppees: meinoon nuita ulukomuan kukkasii."
"Savon sydänmailta tulleen mielestä voivat nämäkin rakennukset olla jotakin, mutta olisittepa käyneet Helsingissä ja nähneet esimerkiksi Grönqvistin palatsin ja monta muuta, niin ihmettelisitte vähemmän", letkautti muuan herrasnuorukaisen näköinen pääkaupunkilainen.
Savolaispojat vilkaisivat toisiinsa ja vaikenivat, mutta pian heitti toinen heistä helsinkiläiselle vastakysymyksen:
"Outko ollunna Pietarissa ja nähnynnä esmerkiks keisarin linnoo?"
"Oletteko te olleet?"