Matami hymähti epäuskoisesti.
"Saattaapa niin olla, mutta siinä tapauksessa enkelin olisi paras ottaa öljykannu mukaansa ja käyttää omaa valaistusainettaan eikä polttaa minun öljyäni; sillä kun minä illalla olen täyttänyt lampun, on se aamulla ollut melkein tyhjä. Kun kokelas kuitenkin on liikkunut kamarissaan hiljaa kuin hiiri, tuottamatta minulle unenhäiriötä, en ole tahtonut asettua poikkiteloin ahkeruuden tielle, vaan olen ajatellut: Omapa on asiansa, nukkui tai valvoi, ja tottapa kokelaalla lienee niin suuri murhe läksyistään, että hänen täytyy keskellä yötäkin nousta niitä lukemaan. Kuitenkin kaikitenkin: lukuhommissakin liika on sentään liikaa."
"Täti on aivan erehdyksissä", sanoi Nehe. "Minä päinvastoin olen laiskannihkeä opetuslapsi. Mutta yks kaikki, läksyni minä silti osaan — sitä paremmin jota vähemmän luen. Kirjat ovatkin minulle oikeastaan vain joutavaa korutavaraa. Kerrankin jätin läksyni kokeen vuoksi kokonaan lukematta, mutta kuitenkin suoriuduin koulussa paremmin kuin moni kirjatoukka."
"Syökö hän kirjojensa lehtiä?" kysyi matami.
"Tietäähän täti, ettei muisti vatsassa ole", sanoi Nehe ja ikäänkuin salaisuuden avaimeksi viittasi Lutherin sanoihin rukoilemisesta ja oppimisesta, mennen omien kokemuksiensa tukemana puoli askelta oppi-isää pitemmälle: Hyvästi rukoiltu on kokonaan opittu.
Iltasensa syötyään rupesivat molemmat tapansa mukaan tänäkin iltana hyvin aikaisin maata. Mutta kun mummo puolilla öin sattui heräämään, kiilui kamarin oven raoista entinen salaperäinen tuli. Vaikka matamia äänettömyydellään ärsyttivätkin tulena palavat oven raot ja tietoisuus siitä, että viereisessä huoneessa joku valvoi, päätti hän nytkin mieluummin kärsiä kuin mennä Nehelle huomauttamaan liiallisesta paloöljyn kulutuksesta. Hän oli jo saamaisillaan keskeytyneen unen päästä jälleen kiinni, kun kamarista alkoi kuulua harmonin soittoa. Isaksonska kohotti päänsä pieluksesta ja kuunteli: ei ollut virttä se, jota siellä soitettiin, vaan jotakin mitä lie ollut maallista renkutusta. Ja vielä hän on olevinaan uskovainen ja näkyjä nähnyt — hän, jonka tuolla tavalla pitää pirua palvella keskellä yötä.
Matami potkaisi pyhässä vihassaan peitteen päältänsä, nousi kiivaasti vuoteeltaan ja tempaisi kamarin oven auki.
"Kokelaan pitäisi tietää, että kokelas ei asu talossa yksin", ärähti hän ja jäi kädet lanteilla pitkine paitoineen mahtavana ovelle seisomaan ja odottamaan esiintymisensä vaikutusta.
Puhuteltu ei viitsinyt edes syrjäsilmällä vilkaista emäntäänsä, jatkoi vain häiriytymättä soittoansa.
"Odottaisi koulua käyneen ymmärtävän sen verran, että vanhan ihmisen, joka ahertaa päivät pitkät henkensä elatukseksi, on saatava nukkua yönsä rauhassa — omassa talossaan", jatkoi mummo.