"Anteeksi", sanoi Helmi ja väistyi sulhostaan hiukan syrjemmälle, ikäänkuin mielisuosiolla tehdäkseen tilaa tuolle kolmannelle. "En tiennyt, että olet uskovainen, et ole ennen puhunut näin."
"En ole uskostani kauan tiennyt itsekään, kääntymykseni aiheutti näkemäni ilmestys."
"Ilmestys!" huudahti Helmi ja katsoi Neheä pelokkaasti silmiin.
"Niin… ja olen minä muitakin näkyjä nähnyt", jatkoi Nehe.
"Jeesus siunatkoon!" kuiskasi tyttö hiljaa ja siirsihe istumaan aivan kiven laidalle. — "Minkälaisia näkyjä?"
"Minulle on näytetty pääpiirtein koko elämäni juoksu — ja myöskin sinun elämäsi."
"Minunkin…?"
"Niin. Haluatko kuulla?"
"Ei, ei… En tiedä… Ei suinkaan siinä liene mitään pahaa?"
"Päinvastoin."