"Lihanpyhien!" kiljaisi mummo, jatkaen hetken päästä leppeämmin:
"Rupea sinä, opettaja, yksin tein meidän papiksemmekin."
"Eihän minulla, hyvä mummo, ole lipereitäkään kaulassani eikä kappaa selässäni", esteli Nehe puoleksi leikillä.
"Jos sinulla on sydämessäsi Jumalan antamat liperit, niin se riittää. Eikähän sinun tarvitse kaikkia papillisia toimituksia tehdäkään, kunhan vain saarnailetkin selvää luterilaista oppia ja johdattelet tätä eksynyttä laumaa oikeaan lammashuoneeseen. Sinä et tunne vielä tätä paikkakuntaa etkä tiedä, kuinka kipeästi täällä väärentämättömän sanan julistajaa tarvittaisiin."
Mummo kurkotti kaulaansa ja alensi äänensä melkein kuiskaukseksi:
"Oletko kuullut puhuttavan esimerkiksi Pukkimäen piruista?"
Nehe naurahti.
"En ole kuullut."
"Sanotaan, että Pukkimäen saunan perästä on vain kirvesheitto helvettiin."
Mielenkiintoisen keskustelun aikana Nehe oli aivan unohtanut ympäristönsä. Mutta kun hän myöhäisen elokuun illan varjojen laskeutuessa pirttiin vilkaisi hämyn verhoamaan pääkalloon ja ruumisarkkuun, muistaen samalla hautausmaan läheisyyden, alkoi hän kiirehtiä pikaista poislähtöä.